Tarmo Olavi Hakala

Iittalan junaturma tapahtui talvisodan aikana 4. maaliskuuta 1940 puolenyön jälkeen noin kello 0.45, joidenkin lähteiden mukaan jo 3. maaliskuuta, kun pohjoisesta tulossa ollut pikajuna numero 50 ja etelästä tullut, lapsia evakkoon kuljettanut ylimääräinen juna numero 69 törmäsivät yhteen Riihimäki–Tampere-radalla Kalvolassa puolitoista kilometriä Iittalan aseman eteläpuolella. Turmassa kuoli 31 henkilöä, joista 15 oli Ruotsiin evakkoon sotalapsiksi matkalla olleita lapsia.

Pikajuna 50 oli myöhässä yli tunnin lähtiessään Tampereelta etelään. Pikajunan oli määrä kohdata ylimääräinen juna 69 Iittalan asemalla, mutta se ohitti aseman pysähtymättä, vaikka aseman henkilökunnan mukaan junalle näytettiin pysähtymismerkkiä. Asema ja junat oli sota-ajan määräysten vuoksi pimennetty. Junat törmäsivät yhteen niin rajusti, että molempien junien veturit ja alkupäässä olleet vaunut murskautuivat. Sotalapsia kuljettaneen ylimääräisen junan veturi ja ensimmäiset vaunut syttyivät palamaan, ja suurin osa turman uhreista menehtyi palon takia. Onnettomuuden uhreista 23 oli lapsia kuljettaneessa junassa ja kahdeksan pikajunan matkustajia. Pikajunan veturimiehistö loukkaantui pahoin törmäyksessä, ja lapsia kuljettaneen junan veturinkuljettaja ja kaksi lämmittäjää kuolivat.

Onnettomuusjunien veturit olivat H8 563 (ylimääräinen juna 69) ja H9 784 (pikajuna 50). Veturit vietiin korjattavaksi Helsingin konepajalle.

Turman syyksi arveltiin sitä, ettei pikajunan kuljettaja lumipyryn takia huomannut Iittalan asemalla annettua pysähtymismerkkiä vaan jatkoi matkaa tuhoisin seurauksin.

Pikajunan kuljettajaa ja Iittalan aseman junanlähettäjää vastaan käynnistettiin oikeusjuttu. Oikeudenkäynnin aikana ei luotettavasti selvinnyt, oliko Iittalan asemalta näytetty pikajunalle pysähtymismerkkinä punaista valoa yöllä. Veturinkuljettajan mukaan hänelle oli näytetty vihreää valoa, joka salli matkan jatkamisen pysähtymättä. Sääksmäen ja Kalvolan pitäjien kihlakunnanoikeus tuomitsi elokuussa 1942 veturinkuljettajan 31 kuolemantuottamuksesta vuoden vankeusrangaistukseen ja maksamaan 1,3 miljoonan markan korvaukset rautatiehallitukselle ja uhrien omaisille, koska hänen katsottiin laiminlyöneen tähystysvelvollisuutensa. Iittalan aseman junanlähettäjä tuomittiin 100 päiväsakon rangaistukseen vaaran tuottamisesta rautatien käytössä. Marraskuussa 1943 Turun hovioikeus vapautti kuljettajan, koska hovioikeuden mukaan tähystysvelvollisuuden laiminlyönnistä ei ollut luotettavaa näyttöä. Junanlähettäjän tuomiota ei muutettu.

Onnettomuuden uhrit on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle, haudalla on vuonna 1944 paljastettu Aarre Aaltosen suunnittelema muistomerkki.

Runsas viikko Iittalan junaturman jälkeen, 12. maaliskuuta 1940, tapahtui Turengin junaturma ja edelleen kuusi päivää myöhemmin, 18. maaliskuuta 1940, Putikon junaturma. Näissä kolmessa onnettomuudessa sai surmansa yhteensä 84 ihmistä.

Lue lisää Wikipediasta »