Kauko Einari Kuosma

Kauko Einari Kuosma (14. tammikuuta 1926 Viipuri – 30. maaliskuuta 2013) oli suomalainen pianotaiteilija ja musiikkipedagogi.

Kuosman perhe muutti Helsinkiin talvisodan alettua, mutta Kauko Kuosma asui jonkin aikaa sukulaisten luona Tanskassa. Hän oli aloittanut koulunkäyntinsä Viipurissa ja jatkoi myöhemmin Helsingin normaalilyseossa. Jatkosodassa Kuosma palveli Helsingin ilmatorjuntajoukoissa.

Kuosman vanhemmat olivat urkutaiteilija Venni Kuosma ja tanskalaissyntyinen pianotaiteilija Sigrid Holst-Christensen. Kauko Kuosma aloitti pianonsoiton Viipurissa vanhempiensa opastuksella. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1946 alkaen Martti Paavolan oppilaana. Kuosma voitti Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1948 ja suoritti pianodiplomin vuonna 1949. Samana vuonna hän piti myös ensikonserttinsa. Kuosma opiskeli myös Pariisin konservatoriossa suorittaen siellä diplomin vuonna 1953. Hän täydensi opintojaan myöhemmin Wienissä.

Urallaan Kuosma esiintyi pianokonserttojen solistina, duopianistina ja säestäjänä. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla ja sävelsi kamarimusiikkia sekä kuoro- ja lauluteoksia. Vuosina 1951–1953 Kuosma oli Kansallisoopperan harjoituspianisti. Hän työskenteli Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajana vuodesta 1954 ja lehtorina vuodesta 1965 eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Kuosma oli aktiivinen myös musiikin alan järjestöissä ja toimi valtion säveltaidetoimikunnan ja Euroopan musiikin juhlavuoden 1982 Suomen toimikunnan puheenjohtajana. Hän oli myös Taiteen keskustoimikunnan jäsen.

Kauko Kuosman puoliso vuosina 1956–1977 oli pianisti Inkeri Siukonen (1927–2014).

Kauko Kuosma harrasti pienoisrautatieitä, ja hän oli mm. vuonna 1951 perustamassa Suomen vanhinta rautatieharrastusyhdistystä, Pienoisrautatiekerho ry:tä.

Lue lisää Wikipediasta »