Johannes Tapio Tarjanne

Johannes Tapio Tarjanne (sukunimi vuoteen 1906 Törnqvist; 13. maaliskuuta 1901 Hämeenlinna – 27. elokuuta 1941 Kuukauppi, Antrea) oli suomalainen juristi ja Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori.

Tarjanteen vanhemmat olivat kanslianeuvos Artturi Johannes Tarjanne (ent. Törnqvist) ja Hellin Lovisa Makkonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1919. Tarjanne suoritti yleisen oikeustutkinnon 1923 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1923 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1929. Hän sai varatuomarin arvon 1926.

Tarjanne oli vt. kouluneuvos 1926–1929, Kansalaiskorkeakoulun opettaja 1928–1930, nuorempi oikeuskanslerin sihteeri 1930–1933 sekä Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti 1930–1935 ja hallinto-oikeuden professori vuodesta 1935. Hän toimi muun muassa lakitieteen tohtoriksi väitelleen Urho Kekkosen vastaväittelijänä. Tarjanne toimi myös puheenjohtajana ja sihteerinä useissa komiteoissa.

Talvisodan aikana Tarjanne toimi Päämajan hallinnollisen osaston osastopäällikkönä ja jatkosodassa Päämajan järjestelyosaston hallinnollisen toimiston toimistopäällikkönä. Hänet ylennettiin majuriksi 1940. Tarjanne kaatui jatkosodan aikana elokuun lopulla 1941 Antrean Kuukaupin sillalla miinaräjähdyksessä. Vetäytyvät venäläiset joukot olivat sijoittaneet sillan maatukiin miinoja jotka räjäytettiin radion avulla juuri kun Tarjanne ja joukko muita suomalaisia upseereita oli ylittämässä siltaa.

Tapio Tarjanne oli naimisissa vuodesta 1936 Maija Hellevi Karsikon kanssa ja heillä oli kaksi lasta.

Lue lisää Wikipediasta »