Lohkon leveys yli 40 km ja syvyys yli 15 km. Pohjoisessa rajaavat aluetta Luvajärvi, Kiimasjärvi sekä laaja Nuokkijärvi, joka kesäisin oli hyvä luonnoneste ja kulkutie – talvisin ”Ei kenenkään maata”. Idässä alue rajautui hyvin Tsirkka-Kemijokeen. Etelässä alue rajautui Tiiksjärven, Koutajärven ja Kuollunkijärven järvikolmioon. Tärkeä itä-länsi suuntainen huoltotie Kontokista – Ontrosenvaaraan oli ainoa kunnollinen tieyhteys.
Er.P 7:n tehtävänä oli 14. Divisioonan vasemman sivustan turvaaminen. Alueen laajuuden vuoksi puolustus perustui kenttävartioihin ja ahkeraan partiointiin. Tärkeän osan vihollistiedustelusta ja havainnoista teki myös ahkera lentotiedustelu, joka varsinkin talvisaikaan oli hyvinkin tehokasta.
Kenttävartioiden piti pystyä pitkien etäisyyksien vuoksi omatoimiseen puolustukseen ja lähipartiointiin. Vaati lujaa uskoa omaan ja miesten osaamiseen sekä kylmähermoisia miehiä, kun vastassa voi olla hyvinkin tulivoimainen ja ylivoimainen vihollinen. Ei ollut varaa lepsuilla…
Oikeana naapurina toimi JR 52 ja pohjoisessa vastuuta kantoi III Armeijakunta.
Vihollisen kannalta helpoin pääsy lohkolle oli koillisesta, Jyskyjärven – Suopasalmen suunnalta, jossa vihollisella oli vahvat huoltokeskukset ja paljon joukkoja. Myös harvaan partioitu Nuokkijärven pohjoispuolinen erämaa-alue takasi suojaisan etenemisreitin vihollisen vahvoillekin partioille. Vastassamme täällä oli hyvin koulutettuja rajajoukkoja, jotka osasivat toimia korpioloissa ja joiden kanssa ei ollut leikkimistä.
Elämä keskittyi hyvinkin jokapäiväisiin asioihin, partiomatkoihin, vartiovuoroihin, huoltokolonnien tulemisiin ja menemisiin, mutta ennen kaikkea postin tulo rikkoi rutiinia.
1.2.1944, 1.K spk: Komppanian rivivahvuus 2 ups + 1 kok + 13 au + 122 m ja 19 hevosta sekä yksi sotakoira.
2.2.1944, Er.P 7 spk: Partiotoiminnassa yhteys Vonkajärveltä III AK joukkoihin. Nokeuksesta tiedustelupartio Pääkönniemeen.
5.2.1944, Er.P 7 spk: KK-komppanian runko saapui Lietmajärvelle. Komppanioissa aloitetaan kiväärien tarkkuuttamisammunnat käsittäen jokaisen miehen. Ammunnat on suoritettava ristikkotauluun, vaatimuksena kolmen laukauksen osuminen ympyrään, jonka halkaisija on 50 cm.
6.2.1944, 1.K spk: Komppanian vahvuuteen kuului myös IV-asema ja B-radioasema, yksi kk-joukkue ja krh-ryhmä.

9.2.1944, klo 14:40 Ilmoitettiin lentohavainto: Vahvat ladut ylittävät Tsirkka-Kemijoen pisteen 50 ja 54 kohdalla. Kukkulalla p=55, i= 67 noin 10 kpl havumajoja. Ei havaittu liikettä. Kukkulalta ladut länteen.①
12.2.1944, klo 9:30 3./Er.P 7:stä lähtenyt partio, joka oli I/JR 52:n Jääkärijoukkueen vahvistuksena, joutui väijytykseen tiedustelutehtävää suorittaessaan ja lyötiin hajalla Rastaslahden pohjoispuolella, maastossa p=54.50, i=43.70. Kadoksiin joutui 13 miestä. Kahdeksan miestä 3./Er.P 7:stä ja 5 miestä I/JR 52:n Jääkärijoukkueesta. 3./Er.P 7 kadoksiin joutuneet olivat: Ylikers Vilen, kers Salonen, korpr Moilanen, stm Heikkinen, Vesterinen, Holopainen, Kuusinen ja Leinonen. Väijytyksestä hengissä selvinneet hiihtivät Rastaslahden yli omaan KV ”Vihtoriin”.②
13.2.1944, klo 6:00 Yön hiihdettyään saapui kersantti Salonen KV ”Arinaan”, hän oli pelastunut väijytyksestä, mutta haavoittunut kahakassa lievästi olkapäähän.
14.2.1944 Everstiluutnantti Nikoskelainen ja majuri Seitamo (I/JR 52 komentaja) kävivät Tsirkka-Kemijoen linjan tukikohdissa luovutustilaisuutta varten (joen kenttävartiot).
15.2.1944, klo 8:00 Tsirkka-Kemijoki linjalla miehitettiin kaksi tukikohtaa: Toinen Jääkärijoukkueella, johtajanaan vänrikki Veijola ja toinen 3./Er.P 7 joukkueella, johtajanaan luutnantti Niemenperä.
16.2.1944 3./Er.P 7 otti päivän aikana lopullisesti vastaan Tsirkka-Kemijoki linjan 6 tukikohtaa. I/JR 52:lta siirtyi ko. lohkon rintamavastuu Er.P 7:lle.
17.2.1944 Luutnantti Luukkonen luovutti Er.P 7:n adjutantin tehtävät luutnantti Ermei Kanniselle.

23.2.1944, klo 11:15 Divisioonan esikunnasta ilmoitettiin ilmatiedustelun havainneet voimakkaat ladut idästä pisteeseen p=5800, i= 5100 sekä koillisesta yksi vahva latu pisteeseen p= 4800, i =5300.②

8.3.1944, klo 2:15 Noin 80–100 miehen vihollisosasto lähestyi lännestä KV "Ärjyä". Seurasi lyhyt tulitaistelu, jonka aikana vihollinen ampui kone- ja pikakivääreillä. Vihollinen vetäytyi länteen klo 2:50.①
11.3.1944, klo 2:20 Yli 100 miehinen vihollisosasto lähestyi lännestä Ärjyä. Mukana pikakivääreitä ja ahkioita. Noin 45 min kestäneen tulitaistelun jälkeen vihollinen vetäytyi takaisin länteen, vetäen mukanaan etelämpänä olevat varmistuksensa.④
Tämän jälkeen ”Ärjyä” vahvistettiin lisää pioneerien rakentaessa Ärjyn” ympärille neljännen miinakentän tukikohdan suojaksi. ”Ärjyn” eteläpuolella oli ryssillä ollut taistelun aikana noin 50 miehen varmistus- ja väijytysosasto apuvoimien pään menoksi.⑤
25.3.1944, klo 14:00 ”Rotko” ilmoitti: Majuri Kuismasen johtama, 7 joukkuetta käsittävä kaukopartio ylittää "Varman" kenttävartiolinjan KV "Vaaran” kautta. Pääjoukko on klo 20:00 "Aitassa", jossa ruokailu. Er.P 7 antaa 14 hevosta telttojen ja reppujen kuljettamiseen KV "Vaaraan", jossa partio yöpyy. Jälkijoukko lähtee klo 23:00 selustasta autoilla.
26.3.1944, klo 3:20 Majuri Kuismasen kaukopartion pääosa saapui Lietmajärven leirialueelle, jossa se majoitettiin pataljoonan asuinkämppiin.
27.3.1944, klo 12:00 Majuri Kuismasen partio lähti. Kulkureitti aluksi: Lietmajärvi - Sakka - KV "Vaara" - pitkin Uimosenjärveä KV ”Vihtoriin” ja sieltä Rastaslahden pohjukkaan, jonne pataljoonan 18 hevosta vievät reput ja ahkiot.
29.3.1944, klo 22:00 Sää: -10°C. Voimakasta tulenkajastusta pohjoisesta.
30.3.1944, 12:40 Sää: -18 °C. Ilmoitettiin divisioonasta, että kaksi joukkuetta Kuismasen kaukopartiosta on palaamassa takaisin, mukanaan yksi haavoittunut. Pisteeseen p=54, i=54 on lähetettävä klo 18:00 hevonen ja lääkintä-au noutamaan (tuliylläkköpaikka).
31.3.1944, klo 8:30 Sää: -15 °C. Kaukopartion etuosa lähti Vihtorista kohti komentopaikkaa. Tällä osastolla neljän kaatuneen ja haavoittuneen tappiot. Kaatuneista yksi upseeri, luutnantti Vehniäinen. Osasto yritti hyökätä Suopaisvaaran kylään, mutta epäonnistui.
13.4.1944, klo 11:15 Divisioonasta ilmoitus lentokoneen havainneen voimakkaat ladut idästä Melkkijärven eteläpuolitse, jatkuen Sinijärven eteläpuolitse, Torni 242,5 pohjoispuolitse, edelleen Tyryjärven pohjoispuolelle (piste p=66, i=97). ①Sieltä kulki heikko latu Tyryjärven länsipuolitse etelään muutaman kilometrin sekä samoin länsiluoteeseen. Ilmoitettu edelleen Telkälle.
14.4.1944, klo 3:00 Luutnantti Hämäläisen osasto, vahvuus 4 + 6 + 110, lähti liikkeelle. Hiihtäen ensin suoraan Tsolmaan, josta jatkaen tietä pitkin Kiimasjärvelle.
19.4.1944, klo 20:45 Telkkä ilmoitti pohjoisen naapurin olleen kahtena viime päivänä kosketuksissa vihollisen kanssa. Kolme noin 50–60 miehen osastoa oli ollut väijyksissä eri latujen ja teiden varsilla. Tappiota jonkun verran. Ryssiä saatu myös vangiksi. Tänään iltapäivällä ollut kosketus vihollisen kanssa suolla p=72, i=95 Vaaran, entisen Untamon pohjoispuolella. Vihollisia noin 100 miehinen osasto, joka poistui suuntaan 18–00 tulolatujaan. Naapuri pyytää meiltä ilmatiedustelua.
20.4.1944, klo 8:45 ”Lautturi” ilmoitti ilmatiedustelun havainneen klo 6:00 - 7:10 2 FR (Fokker?) P=73, i=91 latu itään maastoon p=73, i=08 saakka, jossa näkyi 10 miestä ilman lumipukuja. P=81, i=12 leirialue, josta nousi savuja. Tiedotettu Telkälle.⑦
22.4.1944, klo 6:00 Ilmatiedustelu (klo 4:00 - 5:35, 2 FR - Fokker D.XXI koneita oli Tiiksjärven lentokentällä) ei havainnut Saunalahden pohjoispuolista latua kuin paikoin sumun takia. Leirialue p=79, i=15 ennallaan. 15 nuotiota ja miehiä. Välitetty edelleen Telkälle. Pääkönniemen partiolle käsky lähteä.
23.4.1944, klo 16:30 Viholliselta siepatun radiosanoman mukaan on Rj.P 100 komentaja antanut käskyn tehostaa varmistusta, koska suomalaisten selustassa oleva osasto on palaamassa takaisin ja sitä todennäköisesti ajetaan takaa.
24.4.1944, klo 6:30 Kapteeni Peussa ilmoitti, että vihollinen oli eilen hyökännyt Suojärven Kenttävartion kimppuun (pohjoinen naapuri) 650 miehen voimalla. Mukana mm. kranaatinheittimiä. Ennen meikäläisten apuvoimien tuloa, vihollinen irtautui ja lähti 23 eri latua pitkin pois. Arvioidut tappiot 5 kaatunutta ja noin 50 haavoittunutta.
Oliko vihollisen tarkoituksena hyökätä kahden pataljoonan voimin, eri suunnista Kontokkiin? - Tuhota sen huoltokeskukset, vaiko järjestää massiivinen tuliylläkkö monessa paikassa yhtaikaa apuun tuleville joukoillemme? - Tämä jäänee arvoitukseksi…
25.4.1944, klo 22:00 Ölkky lähtenyt Vonkajärveltä siirtyäkseen uuteen paikkaan Luvajärven pohjoispuolelle.
26.4.1944, klo 13:00 Ölkky uudessa paikassa p=55.20, i=90.70.
1.5.1944, klo 6:50 Ampumahiihtokilpailut alkoivat. Kilpailut sujuivat yleensä erinomaisesti.
14.5.1944 Komentajan puhuttelu esikunnassa. Komentaja ilmoitti, että Er.P 7 tämän kuukauden aikana Vilkojärven lohkolle, Rj.P 6 tulee tilallemme. Valmistautumaan pitää ryhtyä heti kaikkialla. Krh-joukkue siirtyy jo nyt pataljoonan komentopaikalle ja 1.K kokoontuu Kiimasjärvelle jättäen Luvajärven ja Nokeuksen kenttävartiot tyhjiksi.
15.5.1944, 20:50 Luutnantti Peussa ilmoitti, että Kiimasjärvellä meni miinaan alikersantti Nieminen, Matti kaatuen ja stm Allan Alander haavoittui kuollen myöhemmin haavoihinsa (kelirikko oli pahimmillaan, lentokoneella ei voinut laskeutua jäälle haavoittunutta hakemaan).
17.5.1944, klo 8:00 2.K lähti majoitusalueeltaan Lietmajärven rannalta luutnantti Hämäläisen johdolla, marssien Koutajärven päähän, missä osastoon liittyy kk-joukkue ja krh-ryhmä.