Länsi-Kannaksen komentaja, kenraaliluutnantti Öhquist, pyrki alusta asti aktiivisiin vastahyökkäyksiin. Viimein hän sai esityksensä läpi, joka koski koko toisen armeijakunnan suurta vastahyökkäystä.
Aamulla 6.30 alkoi vastahyökkäys, johon osallistui osia peräti viidestä suomalaisdivisioonasta. Mukana oli myös 4. divisioonan JR 11. Hyökkäyksen tavoitteena oli saarrostaa ja tuhota kaksipuolisella pihtiliikkeellä vihollisen joukot. Kyseessä oli Suomen armeijan suurin hyökkäysoperaatio, johon oltiin koskaan ennen ryhdytty.
Ässä-rykmentistä muodostettiin 4. divisioonan toinen hyökkäysosasto. Rykmentin tehtävä oli sitoa vihollisen oikea sivusta ja sulkea heiltä etelästä johtava tieyhteys Summaan.
Koko vastahyökkäys epäonnistui. Ässä pääsi omalla lohkollaan etenemään noin kilometrin, mutta lopulta vihollisen kova vastarinta pysäytti hyökkäyksen. Samoin kävi joka puolella ja paikoitellen suomalaiset eivät päässeet etenemään yhtään.
Kokonaistappiot olivat 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja kadonneita 190 miestä. Näistä luvuista 4. D:n osuus oli 94 kaatunutta, 174 haavoittunutta ja kadonneita 26. Suurimmat tappiot koki 4. divisioona muihin divisiooniin verrattuna.
