Tolvajärven läpimurron onnistumisen myötä Talvela vaatii välitöntä hyökkäyksen jatkamista. Pajari vetosi joukkojen väsymykseen ja katsoi, ettei jatkamiselle ollut edellytyksiä välittömästi. Osasto Pajarin joukot ryhmitettiin 14.12.1939 aamulla hyökkäyksen jatkamiseksi. Iltaan mennessä Osasto Pajari oli edennyt pari kilometriä Ristisalmen Metsänvartijantalolle saakka. Illalla taisteluun yhtyi myös II/JR 16. Ankara taistelu kesti koko yön, mutta vihollista ei saatu lyötyä. Aamuyöllä venäläiset yrittivät vastaiskua, joka kuitenkin torjuttiin. Joukkojen väsymyksen vuoksi Pajari keskeytti hyökkäyksen.
Hyökkäystä jatkettiin 15.12.1939 keskipäivällä, kärkipataljoonana oli Er.P. 1125 ja sen oikealla puolella Er.P. 9. Iltapäivällä vihollisen puolustus mrtui ka Metsänvartijan talon maasto oli vallattu. Valtauksen jälkeen I/JR 16 määrättiin kärkeen. Ingoinaholla törmättiin viholliseen ja niiden asemat saatiin vallattua parituntisessa taistelussa. III/JR 16 sai käskyn olla valmiina miehittämään vastahyökkäyksen varalta Ristisalmen puolustusasemiin.
Aamulla 16.12.1939 hyökkäys jatkui ja kärjessä nyt II/JR 16. Palokankaalla käytiin kovia taisteluja koko päivän. Illalla taistelu ratjesi suomalaisten eduksi kun Er.P 9 saapui paikalle avuksi. Päivällä venläisosasto isko Metsänvartijan talon alueella suomalaisten selustaan. Venäläisosasto saatiin tuhottua Er.P, 112:n ja III/JR 16:n joukoilla.
Palokankaan valtauksen jälkeen hyökkäys keskeytettiin, jotta joukot saatiin lepoon. Samalla Osasto Pajari sai käskyn jatkaa hyökkäystä levon jälkeen tavoitteena Vuonteleen linja.
Lepo keskeytyi aamupäivällä 17.12.1939 kun suomalaiset havaitsivat vihollisen irtautuvan Hietajärven pohjoispuolelta. I/JR 16 aloitti takaa-ajon. Jylmäkänlahdella venäläiset tekivät vastaiskun ja I/JR 16 vetäytyi Kotasuolle. Puolenyön aikaan Er.P. 112 saapui Kotasuolle ja otti etulinjan vastuulleen ja I/JR 16 pääsi lepoon.
