Saksan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler allekirjoitti 22.9. Johtajan ohjeen nro 36. Maasto-olot, huoltokuljetusvaikeudet ja vihollisen saamat lisäjoukot olivat vaikeuttaneet hyökkäystä Muurmannin radalle. AOK Norwegenin oli valmistauduttava jatkamaanhykkäystä Kantalahden suuntaan sekä tuhoamaan vihollisen joukot Muurmanninnissa ja Muurmannin radalla. 10.10. 1941 päivätyssä Johtajan käskyssä 37 määrättiin Saksan Norjan armeija ryhmittymään puolustukseen koko alueellaan. Hyökkäystä oli valmistauduttava jatkaan talvella 1942. Johtajan ohjeista huolimatta von Falkenhorst päätti yrittää Muurmannin radan katkaisua vielä kerran syksyllä 1941. Kenraali Siilasvuo oli myös haluas hyökkäämään Louhen suuntaan. 16.10. AOK Norwegenin komentaja kenraalieversti von Falkenhorst hyväksyi kenraalimajuri Hj. Siilasvuon alustavan suunnitelman III AK:n asemien parantamisesta. Tavoitteena rautatien ja maantien risteysalue 30 km Kiestingistä koilliseen. JR 53 II ja III Pataljoonat olivat AK:n reservinä. H-hetki oli 1.11. klo 6.30. Sitä ennen 30.10. klo 9.00 hyökkäsi erillinen osasto Malm aluksi Kiestingistä 10 km kaakkoon Lohilahdenpoukaman pohjoispuolelle. Sieltä oli edettävä tietä pitkin Lohivaaran kylän ja Pinkosalmen kautta Muurmannin radalle. Osastoon kuului I/JR 53. Saksan Norjan armeijasta suomalaisen JR14 Divisioona J:n käyttöön. SS-Divisioona Nord sai Pohjois-Norjasta vahvennuksekseen SS-Jalkaväkirykmentti 9:n. Marraskuun alun hyökkäykseen Louhen suuntaan osallistui saksalainen erikoispataljoona Sumpf-Btl ja kaksi erillistä komppaniaa pioneeri-, ilmatorjunta- ja tykistöjoukkoja. Vihollisen 88. Divisioona taisteli kuitenkin sitkeästi ja alueelle siirrettiin hyökkäyksen aikana lisää neuvostojoukkoja.
Yhdysvallat oli lokakuun lopulla jättänyt Suomelle nootin, jossa se vaati Suomea pysäyttämään hyökkäyksensä Neuvostoliittoon. Tasavallan presidentti Risto Ryti lähetti 5.11. sotamarsalkka Mannerheimille kirjeen Siilasvuon armeijakunnan hyökkäyksen johdosta. Ryti kertoi olevansa tietämätön onko ysymyksessä asemien parantaminen vai Muurmannin radan katkaiseminen Louhessa. Rytin mielestä hyökkäys ajoittui jokatapauksessa sekä ulkopoliittisesti että valtakunnan siviilitarpeista syntyneen armeijan uudelleenorganisoinnin kannalta huonoon aikaan. Suomen Päämajassa saksalaisten johtoportaiden yhteysupseerina toiminut jalkaväenkenraali Erfurth välitti 9.11. von Falkenhorstille Mannerheimin toivomuksen hyökkäyksen pysäyttämisestä. Falkenhorst ei uitenkaan halunnut pysäyttää hyvin alkanutta hyökkäystä. Kenraali Siilasvuo aloitti 11.11. hyökkäyksen hidastamisen ja päätti keskeyttää sen 17.11. Ilmeisesti hän oli saanut salaisen käskyn sotamarsalkka Mannerheimiltä. Von Falkenhorst epäili Siilasvuon ataneen tarkoituksella käskyjä, jotka hidastivat hyökkäyksen etenemistä. Taustalla hän arveli olevan poliittiset syyt.
Saksan sotavoimien Päämajan OKW:n maavoimatoimiston päällikkö kenraalimajuri Warlimont saapui 15.11.Suomeen neuvottelemaan Saksan Norjan-armeijan huollon kuljetusongelmista ja Louhen suuunnan hyökkäyksestä. Jalkaväenkenraali Erfurth ja Saksan Norjan-armeijan esikuntapäällikkö kenraalimajuri Buschenhagen osalistuivat neuvotteluihin Helsingissä. Buschenhagenin palattua Rovaniemelle von Falkenhorst päätti kirjallisella käskyllä 18.11. keskeyttää III Armeijakunnan hyökkäyksen ja siirtyä puolustukseen. Kiestingin suunnalla siirryttiin asemasotaan eivätkä suomalais.saksalaiset joukot enää hyökänneet siellä.
JR 53 sotapäiväkirja: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3453991
