Illan suussa 6.8. Pataljoona sai käskyn siirtyä ensi tilassa Luovejärven pohjoispuolelle Hankalammen-Kalalalammen maastoon. Matka kulki merkittyä reittiä pitkin ensin Ilajan Ruukinpohjaan ja siitä tavoitteeseen, jossa oltiin aamupäivällä 7.8. Pataljoona sijoittui suomalaisten hallussa olevaan "käytävään", joka erotti Lehmivaarassa motissa olevan vihollisen sitä idästä auttamaan pyrkivistä joukoista, ja se sai tehtäväkseen palauttaa aiemmin Kalalammen-Hankalammen kannaksella murtunut rintamalinja entiselleen. Taisteluista ja siirtymismarssista valmiiksi väsynyt joukko lähti hyökkäykseen puolilta päivin 7.8. Vihollinen puolusti asemiaan sitkeästi, ja hyökkäykset/perääntymiset seurasivat lähes katkeamatta toisiaan 8.8. iltaan saakka, jolloin pataljoona sai luvan asettua puolustukseen.
Aamuyöllä 9.8. vihollinen teki Lehmivaaran motista murtaututumisyrityksen, jonka mottia idän suunnalla vartoinut Er.P 24 torjui JP 6:n avulla. Uudelleen vihollinen lähti liikkeelle klo 6.15, ja nyt kohti JP 6:n komentopaikkaa. Valtavaa miesten vyöryä ei mikään voinut pysäyttää, ja JP 6:n komentopaikka jäi sen jalkoihin. Venäläisten tappiot olivat tälläisessa ryntäyksessä luonnollisesti hyvin suuret, mutta ilman tappioita eivät selvinneet suomalaisetkaan, mm. kaikki pataljoonan komentopaikkaa puolustaneet kaatuivat ja komentopaikka ryöstettiin.
Kun vihollisen pahin ryntäys oli ohi, tilanne rauhoittui asemasodaksi ja suomalaiset palasivat entisiin asemiinsa. Lehmivaaraan jäi viholliselta paljon sotakalustoa.
