Talvisodan päätyttyä keskitettiin Ratsuväkiprikaati ylijohdon reserviksi Sippolan alueelle. Alueella suoritettiin kenttälinnoitustöitä ja käynnistettiin koulutusta. Tilanteen hieman rauhoituttua päästiin palaamaan Ratsuväkiprikaatin kotivaruskuntaan Lappeenrantaan. HRR kuormattiin juniin Liikkalassa 07.04.1940 sodan ajan kokoonpanossa. Valkealan Selänpäähän, johon rykmentin ratsut oli siirretty tammikuussa, lähetettiin 200 miehen joukko siirtämään hevosia Lappeenrantaan. Talvisodan reserviläisten lomautukset Ratsuväkiprikaatista tapahtuivat pääosin 28.4. - 04.05.1940. Tämä merkitsi noin neljännestä koko vahvuudesta. HRR koulutti oman reservinsä ja sodan ajan kokoonpanoissa he olivat nuorimpia ikäluokkia. HRR:n vahvuus oli tämän jälkeen noin 400 miestä. Kesäkuun loppuun mennessä oli kaikki reserviläiset lomautettu. Kaikkien lomauttamisten jälkeen Ratsuväkiprikaatin koko vahvuus oli noin 1908 upseeria, aliupseeria ja miestä. Lappeenrannassa aloitettiin laaja koulutustoiminta, jota häiritsi henkilöstön vaihtuvuus. Eskadroonissa saattoi olla 1-2 upseeria, muiden ollessa kursseilla tai komennuksilla. Tämän lisäksi eskadroonat tekivät kenttävarustustyötä Simolassa. Koulutusvastuu jäikin käytännössä HRR:n korkeatasoisten kanta-aliupseereiden ja Talvisodan jälkeen palvelukseen tulleiden reservialiupseereiden varaan. Prikaatiin siirrettiin lomautettujen tilalle elokuussa 1940 keveiden osastojen ratsastavista eskadroonista nuorempia miehiä 1000 miehen verran. Syksyllä käynnistyi HRR:n aliupseerikoulu. Välirauhan aikana HRR:n hevosvahvuus pysytteli 500-550 hevosen paikkeilla, joten niiden hoitaminen vaati paljon työtä. Alimmillaan henkilöstövahvuus oli vuoden 1940/41 taitteessa, jolloin vahvuus oli vain 150 miestä, joiden aika kului pääosin hevoshuollossa. Ratsurykmenttien (HRR ja URR - Uudenmaan Rakuunarykmentti) organisaatio kehittyi, nyt saatiin käyttöön välineitä, jotka olivat kokonaan puuttuneet Talvisodassa. Rykmentit käsittivät 3 kivääri- eli sapelieskadroonaa, konekiväärieskadroonan, johon sijoitettiin 4 kpl 20 mm panssarintorjuntakivääriä sekä 5.Eskadroonan, jossa oli kolme kranaatinheitintä käsittävä krh-joukkue sekä rykmentin toimitusjoukkue. Koulutusta annettiin keveiden heitinten lisäksi myös 120 mm heittimillä. Ratsuväkiprikaatiin kuuluivat ratsurykmenttien ohella Ratsastava Patteri 76 mm tykeillä varustettuna, Tykkieskadroona 37 mm pst-tykkeineen, Viestieskadroona sekä RatsuKoulu. Jääkäripataljoona 1 (JP 1) kuului samoin prikaatiin. Ensimmäiset uudet alokkaansa HRR sai vasta 04.04.1941. HRR:n eskadroonien kesken miehet jaettiin niin, että 1. ja 4. Eskadroona saivat yhteensä 225 alokasta ja muut eskadroonat oli miehitetty kokeneemmilla ratsumiehillä. Alokkaita tuli maan eri puolilta, huomattava määrä Etelä-Pohjanmaalta ja Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin alueelta. Toukokuun lopulla 1941 HRR:n vahvuus oli 26 upseeria, 93 aliupseeria ja 528 ratsumiestä tai korpraalia, yhteensä 647. Aavistelu uudesta sodasta vaikutti korkeampien upseereiden siirroissa. Syyskuussa 1940 HRR:n pitkäaikainen komentaja everstiluutnantti Matti Tiiainen siirrettiin 3.Prikaatin komentajaksi. Hänen tilalleen rykmentinkomentajaksi tuli eversti Reinhold Stackelberg, joka sairaalloisena jätti rykmentin luovuttaen sen Lappeenrannan päävartiokentällä 14.06.1941 yleisesikuntaeversti Ernst Gustaf Voldemar Ehrnroothille, joka toimi HRR:n komentajana lähes Jatkosodan loppuun 1944. HRR oli saanut 12.06.41 Pääesikunnan Operatiiviselta osastolta siirtokäskyn ilman edeltävää liikekannallepanoa. Uusi komentaja johti rykmentin kuormauksen juniin 15.06.1941 ja kuljetus saapui Ratsuväkiprikaatin keskitysalueelle Pohjois-Karjalaan Uimaharjun asemalle.
