Lokakuun loppupuolella 1941 reserviläisyksikköjä alettiin järjestellä uudelleen. Suuri osa vuonna 1912 syntyneistä ja sitä nuoremmista siirrettiin JR 43:sta JR 2:een.
Osa nuoremmista miehistä jäi edelleen JR 43:een. Heidät siirettiin aluksi I/JR 43:een, joka alistettiin 1.12.1941 JR 1:lle, pataljoonan nimeksi vaihtui seuraavan vuoden toukokuussa III / JR 22.
Kotiutettavat miehet (vuonna 1911 ja sitä ennen syntyneet) jäivät II/JR 43. He irtautuivat etulinjasta 2.12.1941 ja aloittivat siirtymisen Mäntyharjulle.
Rykmentti lakkautettiin 6.12.1941. JR 43:n hyökkäysvaiheen tappiot olivat:
Rykmentin komentajan päiväkäsky n:ro 14/41 6.12.1941:
"Tänään, Suomen itsenäisyyden 24-vuotispäivänä, lakkaa Jalkaväkirykmentti 43 isänmaamme tässä vaiheessa virallisesti olemasta.
Rykmentin komentajana ja vanhempana aseveljenä haluan tänä rykmenttimme ja koko kansamme merkkipäivänä lausua kaikille alaisilleni seuraavaa:
Viime juhannuksena perivihollisemme pakotti meidät tekemään sen väistämättömän ratkaisun, jonka seurauksena oli Ylipäällikkömme julistama ristiretki maan vapauttamiseksi ja kansan työrauhan turvaamiseksi. Suomen kansa nousi viemään voitokkaaseen päätökseen sen taistelun, jonka se omassatunnossaan tiesi Moskovan pakkorauhassa vain väliaikaisesti tauonneeksi.
Te, joista suurin osa talvisodan koettelemukset kestäneinä tiesi, mitä sota on, astuitte epäröimättä rintamaan antaaksenne yhteisen asian puolesta kaikkenne. Ja Te olette kunnialla lupauksenne täyttäneet. Teidän tienne Nuijamaan, Hiitolan, Hytinlanden, Timoskalan, Räisälän, Humalaisten, Kiviniemen, Nirkkolan, Koivulan, Lipolan, Kirjasalon ja Lempaalan kautta on Kannaksen valtauksen vaikeimpia ja kunniakkaimpia.
Te olette jäyhiä suonmalaisia soitilaita, joille tekoisänmaallisuus ja juhlapuheiden korulauseet ovat vieraita. Velvollisuudentuntoon perustuva vaatimattomuusa estää monia näkemästä, kuinka valtava on kunkin yksityisen sotilaan uhrien ja tekojen tärkeys, kuinka merkityksellisen työn kukin omalla kaistallaan, omia tehtäviään täyttäessään on tehnyt ja tekee. Nyt on sota kaikkine järkytyksineen vielä liian lähellä, mutta myöhemmin, kun puolustustaistelumme päämäärät, joista ei paljon enää puutu, on saavutettu, ja Suomen kansa jälleen rakentaa onnellista tulevaisuuttaan turvattujen rajojen sisäpuolella, Tekin ymmärrätte omien rasitustenne ja kaatuneiden toverienne uhrien todellisen merkityksen: jokainen teistä on osaltaan kansamme pelastaja.
Teille, jotka nyt jätätte asepalveluksen, haluan erityisesti painaa mieliin seuraavaa: te siirrytte jälleen uuteen vaiheeseen elämässänne, ryhdytte kotiseuduillanne rauhan merkeissä rakentamaan tätä maata. Säilyttäkää sielläkin sivilielämässä sama uhrimieli ja todellinen asevelihenki, joka täällä on tehnyt suuret saavutuksenne mandollisiksi. Niiden joukossa, jotka Teidän laillanne eivät ole olleet mukana sodan verileikissä, voi tämä aseveljeyden henki laimeta. Sen säilyttämiseksi kannattaa tehdä jotakin, kannattaa toimia. Viekää täältä mukananne tuo käytännöllinen yhteisvastuu ja uhrautuvaisuus kotiseutumme ja sitä tietä koko kansamme omaisuudeksi. Ja Teitä, jotka vielä jäätte ase kädessä rajojamme turvaamaan, kehoitan täyttämään velvollisuutenne yhtä hyvin kuin tähänkin asti ja vuorollanne siviilin paastessänne samoin säilyttämään saman hengen - asevelihengen - rauhan töissäkin.
Kiitän jokaista päällystöön, alipäällystöö n ja miehistöön kuuluvaa Isänmaan hyväksi suoritetuista teoista. Vaikka rykmenttiämme tämän jälkeen ei enää ole yhteisessä puolustusrintamassa, säilyköön sen henki velvoittavana sydämissänne.
Rykmentin komentaja: everstiluutnantti E.J.Vänttinen.
Adjutantti: luutnantti H.Varsila".
