( Joukko-osastojen erilaisten aika ja paikka siirtymien takia saapumis-, lähtöpäivämäärät eivät toimi kronologisessa järjestyksessä )
SUOMALAINEN SS-PATALJOONA saapui Mius-joen rintaman taakse Rutšenkovoon pääosin 09.01.-42. Matkaa kuvaavat sen aikaiset tappioluvut. Kenttäsairaaloihin oli jouduttu jättämään vain 1 upseeri ja 22 miestä. Pataljoonan 221 ajoneuvosta oli sen sijaan päässyt 9.1.1942 mennessä vain puolet jotenkuten perille, ja ainoastaan runsas kolmannes oli joltisessakin ajokunnossa. Pataljoona joutui sitten aluksi talviseen asemasotaan, mutta myöhemmin erittäin koviin taisteluihin, jotka veivät sen aina Tšhetšhenian Terekjoelle saakka. ( Jälkeen jäänneitä miehiä ja ajoneuvoja tippui perästä tammikuun lopulle asti.)
Suomalaispataljoona sai tammikuussa nimen Nordland-rykmentin IV pataljoona ( IV/Nordland ), mutta komppanioiden numerot 1.-4. säilyivät koulutusaikaisina. Vasta keväällä tapahtui koko Wiking-divisioonassa suuria uudelleenjärjestelyjä, jolloin suomalaispataljoonasta tuli erään lakkautetun pataljoonan sijasta III/Nordland ( 23.05.1942 ). Sen nimen se säilytti loppuun asti . Komppaniat ristittiin uuden asemansa mukaisesti. Tässä vaiheessa alettiin saada myös ensimmäisiä suomalaisia joukkueenjohtajia ja yksi komppanianpäällikkökin, tamperelainen kapteeni Karl-Erik Ladau.
Miuksen primitiivisellä asemasotalinjan pohjoiskaistalla oltiin 10.01.-42 - 25.04.-42, vuorotellen aina kaksi komppaniaa linjassa ja yksi levossa sekä neljäs (raskas) komppania jettuna rintamakomppanioiden ja reservin kesken. Eteläkaistalla Aleksàndrovkassa oltiin 26.04.-42 - 13.07.-42 jo paljon paremmissa oloissa.
Rintamaanmarssin yhteydessä kotiutettiin suomalaispataljoonan liikapäällystö, siirtyminen Suomen armeijaan tapahtui 17.05.1942.
