http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3045659 20:prikaatin rivivahvuus 20.6.1944.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3045662 20.Prikaatin rivivahvuus 23.6.1944.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3045655
20.6.1944. Iltapäivällä III/20. Pr. alistettiin 3.Pr:lle ja jäi etulinjaan Tammisuon lohkolle.
21.6.1944. klo 12.00 koottiin prikaatin osat Hanhijoki – Kananoja maastoon. Prikaati alistettiin 10.D:lle. Tykistö siirtyi heti tuliasemiin Viipurin – Tammisuon suunnalle.
Ev. Kemppi luovutti 20.Prikaatin ev. Soralle. V AK:n tehtävänä oli puolustaa torjuvasti asemiaan, joiden pääpuolustuslinja sijaitsi Saimaan kanavan - Suomenvedenpohjan - Kivisillansalmen - Keihäsniemen - Turkinsaaren - Hapenensaaren - Repolanniemen - Niskapohjanniemen tasalla. Rintamavastuun Viipurinlahdella komentajansa kenraalimajuri Antero Svenssonin johdolla. Svessonille alistettiin IV AK:aan kuuluneet eversti Urho Tähtisen komentama Ratsuväkiprikaati, eversti Yrjö Soran komentama 20. Prikaati ja eversti Kai Savonjousen komentama 10. Prikaati sekä Aunuksesta saapunut kenraalimajuri Viktor Sundmanin komentama 17. Divisioona. Panssaridivisioona oli Kannaksen joukkojen komentajan reservinä V AK:n lohkolla.
Neuvostojoukkojen hyökkäys Talin suunnalla alkoi 22.6. johtamatta menestykseen. Suomalaiset joukot torjuivat hyökkääjän. Tunnusteluhyökkäysten jälkeen kenraalieversti Gusevin johtama 21. Armeija suuntasi suomalaisia vastaan 30. kaartin armeijakunnan, joka oli murtanut suomalaisten asemat Valkeasaaressa, sekä 97. Armeijakunnan.
22.6.1944. Aamulla repesi taivas, kello oli silloin 7.40. Vihollinen aloitti kiivaan tykistökeskityksen. Vihollisen 160 pommikonetta hyökkäsi meikäläisten tykistön tuliasemia ja kaikkia muita Tienhaaran kohteita vastaan. Oma tykkipatteri aloitti ampumisen 11 patterilla Sorvalin ja Linnasaaren kaupunginosiin. Jalkaväki hyökkäsi kolmannen kerran klo 8.00 salmen koko leveydeltä. Kaikki meikäläisten puhelinlinjat olivat poikki. II P:n komentaja Rudolf Renvall sai kuitenkin komentopaikalla olleella voimmakkaalla B-radiolla yhteyden 17:D.:n esikuntaan ja antoi käskyn:- ”Torjunta, LINNA ja SORVALI, minun vastuullani TULTA-TULTA-TULTA!”. Tykistön iskuvoima oli valtaisa. Sorvalin saaren rannalla oli vihollisen miehet työntämässä veneitä vesille, kun kranaatti suihku osui kohdalle, miesten- ja veneen kappaleita lensi ilmaan, lauttoja ja veneitä upposi. Hyökkäysvalmiit vihollispataljoonat joutuivat paniikkiin, työnsivät tovereitaan mereen yrittäessä pelastautua tungoksesta”.
Saksalaiset ja suomalaiset syöksypommittajat hyökkäsivät joukkoja vastaan. Torjuntavoitto oli saavutettu. Tali menetettiin samana päivänä vihollisen hyökätessä voimmakkaasti.
24.6.1944. Vihollinen hyökkää Laihalammin eteläreunan suunnassa.
Neuvostojoukkojen aloittivat 25.6. aamulla erittäin kiivaan tulivalmistelun 3. Pr.:n rintamalla, joka ulottui etulinjan asemista aina Saimaan kanavalle saakka. Tulivalmistelun jälkeen neuvostojoukot hyökkäsivät panssarien tukemana viiden divisioonan voimin Leitimojärven molemmin puolin. Raskaat panssarit murtautuivat järven länsipuolella asemien läpi Portinhoikan tienristeykseen ja edelleen kohti Juustilaa ja Ihantalaa.
25.6.1944. 20.Pr.n vastuulle, Merilohko: Uuraan lohko, Keihäsniemen lohko, Sorvalin lohko, Kaupunkilohko, Kanavalohko. Kaupunki- ja kanavalohkon väliraja, Suomenlahden lohko.
Suomalaiset pyrkivät mahdollisuuksien mukaan lujittamaan puolustustaan Tammisuon ja Talin alueilla. IV AK:n johdossa olivat 25.6. Suomenvedenpohjan ja Ventelänselän välillä taisteleva 3. Pr., jonka komentajana oli eversti Lauri Haanterä, siitä itään ryhmitettynä kenraalimajuri Paavo Paalun komentama 18. D, joka vastasi yhtymän itäpuolella rintamavastuussa olleet kenraalimajuri Pietari Autin johtama 4. D ja Vuoksen länsipuolella toimiva 3. D, jonka johdossa oli kenraalimajuri Aaro Pajari. Armeijakunnan reservit rajoittuivat erillisiin jalkaväkijoukko-osastoihin ja aselajijoukkoihin.
Panssarien tukema jalkaväkikin pääsi Leitimojärven itäpuolella etenemään kohti Ihantalaa. Neuvostojoukot tunkeutuivat nopeasti Portinhoikan suunnassa 8 kilometrin ja Ihantalan suunnassa 6 kilometrin syvyyteen. Aluetta puolustanut 18. D oli vaarassa jäädä saarroksiin. Sen vastahyökkäys pakotti kuitenkin Portinhoikan alueella edenneet panssarit vetäytymään Talin suuntaan.
Iltapäivällä 25.6. hälytettiin kenraalimajuri Ruben Laguksen komentaman Panssaridivisioonan raskaat panssarivaunut torjumaan Juustilaa lähestyvien vihollispanssarien hyökkäystä. Panssaridivisioona eteni 25-26.6. Leitimojärven molemmin puolin, mutta pystyi lyömään vastahyökkäyksellään vain osittain takaisin. Omien panssarien näkeminen taistelussa rohkaisi suomalaisia. Ankarat taistelut kehittyivät Ihantalan suuntaan, jossa molemmat puolet käyttivät runsaasti tykistöä ja ilmavoimia. Omien ja saksalaisten ilmavoimien tuella Talin-Ihantalan alueella taisteleville joukoille oli suuri merkitys. Ne estivät osaltaan vihollisen tunkeutumisen Ihantalaan ja sieltä edelleen kohti Imatraa ja Antreaa. Esimerkiksi saksalainen Lento-osasto Kuhlmey tuhosi Nurmilammella 26.6. ainakin 9 panssarivaunua. Neuvostojoukot menettivät 25.-26.6 käydyissä taisteluissa kaikkiaan 45 panssarivaunua.
26.6.1944. klo 2.00 lähti IV/20. Pr., Tyk.K., Krh.K., marssille Nummen maastoon, muut seuraavat järjestyksessä. Klo 2.30 lähti II/20.Pr. Klo 3.00 I/20.Pr. Klo 4.00 Pion.K + VK. Klo 4.30 HuoltoK. Klo 5.00 Esik.K. Klo 7.00 Kom.porras.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519596
27.6.1944. Siirtyivät 20.Pr.n joukot Juustilankankaan maastoon. Varmistetaan Saimaan kanava välillä Juustila – Särkijärven eteläpään maastoon. Oltava valmiina toimintaan Tienhaara, Lavolan ja Juustilan suuntiin. Pr:n komentopaikka sijoitetaan Ruskojärven eteläpään itäpuoliseen maastoon. IV/20.Pr. Pohjolan joukot puolustivat Juustilassa, missä Neuvostoliiton 46.D:n Borstrjov joukot etenivät.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519598
29.6.1944. 20.Pr.:n tykistö siirtyi Mäyrä – Hernavaaran maastoon.
Itä-Karjalasta saapunut kenraalimajuri Kaarlo Heiskasen komentama 11. D otti 27.6. rintamavastuun 18. D:lta, joka oli kärsinyt taistelujen kestäessä suuria tappioita. 11. D:n lisäksi alueelle tulivat kiivaiden taisteluiden aikana avuksi kenraalimajuri Einar Vihman komentama 6. D ja saksalainen rynnäkkötykkiprikaati. Neuvostojoukkojen painostaessa suomalaiset kykenivät ryhmittymään puolustukseen Vakkilan-Ihantalanjärven tasalle, johon rintama vakautettiin 30.6. neuvostojoukkojen useista hyökkäyksistä huolimatta pääasiallisesti kenttätykistön ja ilmavoimien avulla. Suomen kenttätykistö ampui Ihantalassa suppealle alueelle viikon aikana 50 000 kranaattia. Samaan aikaan ilmavoimat hyökkäsivät Talin alueella tehden yli 400 taistelulentoa. IV AKE:n ilmoituksen mukaan armeijakunta oli tuhonnut 30.6. mennessä 351 vihollisen panssarivaunua.
Neuvostojoukkojen uusi valmisteltu hyökkäys alkoi Ihantalan suunnalla 1.7. Nyt panssareita käytettiin lähinnä tulitukitehtävissä. Aikaisempien murtautumisyritysten suuret panssarien tappiot johtuivat siitä, ettei jalkaväki ollut pystynyt seuraamaan niitä. Uudesta taistelutavasta huolimatta neuvostoliittolaiset menettivät päivän kuluessa 27 panssarivaunua.
Neuvostojoukkojen hyökkäysyritykset jatkuivat päivittäin 9.7. saakka, mutta ne torjuttiin yleensä jo ryhmittymisvaiheessa tykistön ja ilmavoimien tulikeskityksin. Suomalaiset pystyivät keskittämään neuvostojoukkojen ryhmityksiin poikkeuksellisen mittavan, 18 patteriston tulen: samaan aikaan maaliin saattoi ampua yli 250 tykkiä. Myös Lento-osasto Kuhlmeyn Stuka-syöksypommittajat kunnostautuivat torjunnassa, samoin kuin everstiluutnantti B. Gabrielssonin komentaman LeR 4:n pommituslaivueet.
Talin-Ihantalan suurtaistelu on suurin koskaan Pohjoismaissa käyty taistelu. Se käytiin vain 100 km2:n alueella. Talin-Ihantalan suurtaisteluun osallistui suomalaisten puolelta 31 pataljoonaa ja venäläisten puolelta ainakin 108 pataljoonaa. Venäläisten päähyökkäyssuunnalla oli enimmillään 12 divisioonaan suomalaisten 5 divisioonaa vastaan. Suurtaistelun eri vaiheisiin osallistui yhteensä noin 50 000 suomalaista ja 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta.
Suomi joutui maksamaan kalliit lunnaat vapauden ja itsenäisyyden kannalta tärkeästä torjuntavoitostaan. IV AK:n tappiot Talin-Ihantalan suurtaistelussa 25.6 - 9.7.1944 olivat 8 561 miestä, joista oli kaatuneita 1 101, haavoittuneita 6 264 ja kadonneita 1 096.
Hyökkääjän tappiot vastaavana aikana olivat suuremmat. 21. Armeija menetti Talin-Ihantalan suurtaistelussa arviolta 18 000-20 000 miestä, joista oli kaatuneita 4 500-5 500 ja haavoittuneita 13 500-14 500. Suomalaiset ja saksalaiset ilmavoimat tuhosivat Kannaksen taisteluissa kesällä 1944 yhteensä 569 vihollisen lentokonetta. Tästä määrästä yli puolet pudotettiin Talin-Ihantalan suurtaistelun aikana. Neuvostoliittolaiset menettivät pelkästään IV AK:n alueella Länsi-Kannaksella ja Tali-Ihantalassa koko sen panssarikalustonsa, noin 600 vaunua, joka heillä oli ollut suurhyökkäyksen alkaessa Karjalan kannaksella. He pystyivät kuitenkin täydentämään panssarikalustonsa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3433795 kaatuneet upseerit.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3433764 kaatuneet upseerit.
