http://www.matasvaarankaivos.fi/Jatkosota.html
Neuvostoliiton läpimurto Valkeasaaressa 9.6. Kuuterselkä 15.6. Siiranmäki 16.6. Viipuri jäi puolustajien haltuun 20.6.1944 iltapäivällä.
Venäläisten läpimurtokohdaksi Valkeasaaressa oli valittu 6,5 kilometrin levyinen kaistale. Valkeasaaressa lähellä Kannaksen Suomenlahdenpuoleista rantaa. Sinne keskitettiin panssarirykmenttien ja rynnäkkötykkien tukema kaartinarmeijakunta. Läpimurtokohtaan suunnattiin yhteensä noin 1 550 tykkiä eli lähes 250 tykkiä rintamakilometriä kohti. Valkeasaarta puolusti 10. D:n JR 1. Puna-armeijan miesylivoima alueella oli 6:1 ja tykistössä 20:1.
9.6.1944. Neuvostojoukot aloittivat tiedusteluhyökkäyksin ja tykistöammunnoin. Päivän kuluessa vihollinen sai vajaan kilometrin levyisen ja syvyisen murron pääasemaan. Suomalaisten vastahyökkäykset eivät johtaneet tuloksiin.
Erityisen voimakas tulivalmistelu alkoi aamulla klo 5.00 joka kohdistui 10. D:n lohkolle JR 1:n ja JR 58:n alueille. Vihollisen tykistö ja heittimistä ampuivat tulivalmistelussa kenraalimajuri J. Sihvon komentaman 10. D:n lohkolle noin 220 000 laukausta ja kenraalimajuri A. E. Martolan komentaman 2. D:n lohkolle noin 60 000 laukausta. Yli kaksi tuntia kestänyt tykkitulitus ja pommikoneiden ja rynnäkkökoneiden iskut tuhosivat täysin alueen hiekkamaastoon rakennetut puolustuslaitteet.
Neuvostojoukkojen tykistötuli oli niin voimakasta, että sen jylinä kuului 270 kilometrin päässä olevaan Helsinkiin saakka. Suomalaisten tykistö ehti ampua vain 7 000 - 8 000 laukausta. Neuvostoliittolaisten panssarivaunut ajoivat suoraan linjojen lävitse ja rynnäkköjalkaväki seurasi juosten perässä. Läpimurto kasvoi ensimmäisen päivän kuluessa 12-15 kilometrin syvyiseksi ja 20 kilometrin levyiseksi. Puolustajat valtasi paniikkitunnelma, joka tarttui myös taempana oleviin. JR 1:n vahvuus oli näiden taistelujen jälkeen vain kolmannes alkuperäisestä.
10.6.1944. Ylipäällikkö antoi käskyn kenraalimajuri Pietari Autin komentaman 4. D:n ja eversti Joose Hannulan 3. Pr:n siirtämisestä Kannakselle. Kaksi päivää myöhemmin hän antoi käskyn myös kenraalimajuri Viktor Sundmanin komentaman 17. D:n ja eversti A. Kempin komentaman 20. Pr:n siirtymisestä Kannakselle. Päämaja uskoi, että tilanne Länsi-Kannaksella pystytään vakauttamaan vastahyökkäyksellä, kun lisäjoukot olisivat saapuneet Kannakselle.
IV AK vetäytyi 12.6. VT-asemaan.
14.6.1944. Aamulla neuvostojoukot hyökkäsivät Kuuterselän alueelle noin 1 700 tykin tulivalmistelun ja lentomuodostelmien tulen jälkeen kenraalimajuri Pajarin komentamaa 3. D:aa vastaan. Kuuterselällä. Jalkaväen hyökkäystä Kuuterselän eteläpuolisille aukeille tuki kymmenet panssarivaunut. Kuuterselkää puolustaneen majuri A. Keravuoren komentaman II/JR:n puolustus alkoi pian horjua ja pataljoona vetäytyi Kuuterselän kyläaukean pohjoispuolelle.
3. D:n komentaja määräsi reservinsä heti hyökkäyksen alettua siirtymään Kuuterselälle. Iltapäivällä oli kaikki 3. D:n reservit jo käytetty. IV AK:n komentaja kenraaliluutnantti T. Laatikainen päätti iltapäivällä käyttää vastahyökkäykseen eversti A. A. Puroman komentamaa vahvennettua Jääkäriprikaatia. JPr:n hyökkäys oli yksi Suomen historian raivoisampia. JPr saavutti VT-aseman Kuuterselän pohjoispuolella.
15.6.1944. Neuvostoliittolaiset ryhtyivät aamulla vastahyökkäykseen raskaiden panssarivaunujen ja tykistön tukemana. Myös vihollisen maataistelukoneet yhtyivät JPr:n moukarointiin. JPr menetti Kuuterselässä kolmasosan vahvuudestaan, mutta se tuhosi taistelussa 16 panssarivaunua. JPr:n voimat eivät enää riittäneet hyökkäyksen jatkamiseen. IV AK:n komentaja käski pysäyttää hyökkäyksen ja määräsi JPr:n irtautumaan Kuuterselästä ja vetäytymään Suulajärven-Onkijärven tasalle.
Siiranmäen lohkolla puhkesi taistelu 13.6. Siiranmäkeä puolusti kenraalimajuri A. E. Martolan komentaman 2. D:aan kuulunut JR 7 everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johdolla. Vihollinen heitti etulinjaan kaksi divisioonaa ja niiden hyökkäys uudistui 14.6. entistä voimakkaampana. Yli kaksi tuntia kestäneeseen tulivalmisteluun yhtyivät maataistelukoneiden rynnäköt. Venäläiset saivat aikaan useita sisäänmurtoja Siiranmäellä.
Siiranmäki jäi puolustajien haltuun, kunnes vetäytyminen alkoi illalla 16.6. Kaikkiaan Siiranmäen taistelussa tuhottiin 21 hyökkääjän panssarivaunua. Sotamies E. Seppänen JR 49:stä tuhosi panssarikauhullaan yksin 7 panssarivaunua.
Viipurin valloitus oli kohokohta neuvostoarmeijan suurhyökkäyksessä. Se oli edennyt Valkeasaaresta Viipuriin yhdessätoista päivässä lähes keskeytyksettä 10-20 kilometrin päivävauhtia.
Neuvostojoukkojen 21. Armeija sai 20.6.1944 käskyn Viipurin valtaamisesta. Ylipäällikkö oli käskenyt 15.6. keskittää eversti Armas Kempin johtaman 20. Pr:n Viipurin kaupungin suojaksi. Se oli siirretty Viipuriin Aunuksesta eikä sillä ollut riittävää valmiutta asutuskeskustaisteluun. Sitä vastassa oli kuuden neuvostodivisioonan joukkoja, kaksi panssariprikaatia, kolme erillistä panssarirykmenttiä ja kaksi rynnäkkötykkirykmenttiä, vähintään 40 000 miestä.
20.6.1944, klo 4.00-7.00
Neuvostoliiton tykistö ampui yöllä Viipuriin häirintää. Ensimmäiset neuvosto-osastot saapuivat panssarivaunujen telaketjujen kirskuessa ja saavuttivat Viipurin aamuyöllä 20. kesäkuuta. Varsinaisen taistelun kaupungista voi arvioida alkaneen noin neljän maissa ja toinen hyökkäys seitsemän aikoihin aamulla.
Suomalaisen 20. prikaatin pääosa oli tullut kaupunkiin vasta edellisenä päivä. Väsyneet miehet joutuivat kiireellä järjestämään puolustuksen. Kaupunkiolosuhteet olivat uutta ja puolustus olisi pitänyt rakentaa aikaisemmin. Hätiköinti aiheutti sen, että ammukset olivat vähissä. Tykistön ammukset loppuivat tai niitä ei ollut. Ilmatorjuntaan ei käytännössä pystytty. Panssarivaunuja ei Suomalaisilla ollut käytössä. "Kenraali Lagus oli lähellä Viipuria ja kauhistui. Hän esitti, että Viipuri luovutetaan taistelutta, koska kaupunkia ei voitaisi puolustaa näillä joukoilla".
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519579
20.6.1944. Vihollinen aloitti hyökkäyksen viiden hyökkäysvaunun tukemana aamulla klo 4.30 maj. Bäckmän ilmoitti. Tykistö torjui tämän hyökkäyksen.
Vihollinen aloitti tykistötulen kaupunkiin ja etulinjaan klo 6.00.
Maj. Bäckman ilmoitti klo 7.00-8.00, että vihollisen viisi hyökkäysvaunua liikehti rautatien suunnassa ja jalkaväki on keskitetty Hyytiäisen maastoon. Yhteydet menivät poikki klo 7.00. Luut. Tuominen ja kaksi lähettiä lähti ottamaan selkoa tilanteesta II/20. Pr.:n lohkolla. Klo 8.00 Saapui luut. Tuominen takaisin ja ilmoitti Päiviöntien länsipuolella, Jokiranta saumasta noin 300 m etelään on vihollisen jalkaväkeä Päiviöntien varressa.
Ammukset alkoivat olla vähissä klo 9.00 ja niitä oli kuljetusvaikeuksien tähden vaikea saada. Maj. Nurmi ja luut. Urhola lähtivät AKM:n järjestämään ammusten kuljetusta ja he saapuivat klo 11.00. Heillä oli mukanaan 102000 kiväärin ja 102000 konepistoolin patruunoita jotka jaettiin tasan II ja IV/20. Pr.:n kesken.
Vihollisen tykistötuli siirtyi klo 9.00 keskikaupungille.
Kapt. Pusa ilmoitti klo 9.30, että vihollinen on keskittänyt joukkoja rautatien suuntaan. Jälleen katkesivat yhteydet II/20.Pr.:an klo 10.00. Vihollisen tykistötuli kiihtyi patterin komentopaikkojen ja prikaatin esikunnan välimaastoon.
Lähti luut. Virtanen tiedustelemaan II/20.Pr.:n lohkolle.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519582
Maj. Bäckmanilta saapui sähke klo 11.30. Samaan aikaan puhelinyhteydet meni poikki. Sähkeessä luki, vihollinen valmistautuu hyökkäykseen radan suunnassa. Luut. Virtanen saapui takaisin prikaatin esikuntaan klo 11.45 ja ilmoitti, että maj. Bäckman oli antanut käskyn komentopaikan siirtämisestä n. 500 m taaksepäin.
Vihollinen aloitti kiivaan tykistötulen Kannaksentien varteen vanhalle II/20.Pr.:n komentopaikalle. Puolenpäivän maissa klo 12.00 saapui 19. Tyk.K:sta kaksi 75 mm tykkiä. Tykit saapuivat kuitenkin ilman miehistöä, joten niitä ei voinut lähettää eteen.
Vihollinen ampui tykistöllä kiivaasti klo 12.15. Eripuolella kaupunkia oli runsaasti tulipaloja. Vääp. Mäki kuljetti autokuorman kiväärin ja konepistooli patruunoita klo 12.40 sekä kev.krh:n ammuksia II/20.Pr.:n komentopaikalle.
Luut. Kortteinen lähti klo 13.10 II/20.Pr.:n lohkolle, tuli suuri joukko II/20. Pr.:n miehiä vastaan juosten, joista eräs kertoi, että kapt. Arpola oli antanut vetäytymiskäskyn.
Komentopaikallaan ilmoitti maj. Bäckman antaneen vetäytymiskäskyn klo 13.40. Saapui I/20. Pr.:lle käsky ottaa II/20. Pr.:n asemat haltuun.
Prik. kom. lähti sanoman klo 13.55 IV AK:an. ”Vihollisen hyökkäykset jatkuneet koko päivän Pappilanniemen ja Ristimäen välillä. Painostus ankarin rautatien suunnassa. Hyökkäykset tähän mennessä torjuttu, satoja vihollisia tapettu.
Vihollinen sisäänmurto Ristimäen kohdalla klo 13.00. Vastaisku käynnissä. Tykin ammukset loppuneet. Pyydän kiireesti niiden lähettämistä tuliasemiin. Minulla ei riittävästi kuljetusvälineitä”.
Sijoitettiin Kapt. Koposen komppania klo 14.00 Pappilanniemen salmen kaupunginpuoliselle rannalle.
Ristimäen hautausmaan luona vastaiskua. Käsky Sorrilla III/20. Pr.:n yhtymä reservillään Malisen I/20.Pr.:n vastaiskuun klo 14.20. Käsky Kirmalle IV/20. Pr.:n yhtyä Koposen komppanialla klo 14.43 Malisen vastaiskuun. Vasen sivusta on suojattava. Kun tykistöä ei ollut apuna, hyökkäyksestä ei kuitenkaan tullut mitään.
IV pataljoonan komentaja, majuri Kirma oli rauhallinen, pidetty mies. Väitettiin, että hän oli jo Viipurin tultaessa masentunut, aavisti kohtalon. Kirma sanoi ”ryssä on talon kulmalla”.
Maj. Nurmi antoi käskyn klo 15.00 luut. Tuomiselle ja luut. Kortteiselle mennä heti Kannaksen tielle ja Torkkelin puistoon pysäyttämään ja palauttamaan etulinjasta taaksepäin matkalla olevat miehet.
Tilanne ajautunut kestämättömäksi klo 16.20. Lähetettiin prik.kom. sanoma. ” Pyydän tuoretta pataljoonaa avuksi” Vihollisen ylivoima ja aamuyöllä alkanut kova painostus. Sanoman lähetyksen jälkeen viidenminuutin kuluttua saapui kapt. Tohkanen, että vihollinen on Linnankadun päässä.
Klo 16.15-16.45
Kapteeni Uuno Tarkin taisteluosasto oli hajonnut. Hän seisoi lähettinsä kanssa Patterinmäen syvien vallihautojen luona. Venäläisiä alkoi näkyä. Kaksikko pakeni vallihautaa pitkin umpikujaan. Joka puolella oli kahden ja puolen metrin seinämät.
Saapui käsky Krh.k vetäytyä klo 16.27. Esikunta poistui komentomaikalta. Vihollisen hyökkäysvaunut olivat jo silloin Punaisenlähteen torilla, toisella laidalla. Klo 17.00 räjäytettiin Linnansilta. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3519589
Viipurin menetyksestä Kenraali Oaesch mainitsee muistelmissaan, "ettei Viipurin menetyksellä ollut strategista merkitystä, se oli pieni kauneusvirhe kokonaisuudessa".
Suomen sotahistorian suurinpiin puheenaiheisiin, erilaisiin näkemyksiin ja traumoihin lukeutuu Viipurin menetys. Neuvostosotilaiden hyökkäysvaihe oli edennyt menestyksellä, heidän taistelumoraali oli korkealla ja aseistuksensa ensiluokkaista. Suomen armeija kohtaisi 1944 sellaisen vihollisen Kannaksella, mitä koskaa ennen eivät olleet kohdanneet. Neuvostoliiton läpimurto Valkeasaaressa 9.6. onnistui samalla taktiikalla myös seuraavissa kohteissa kuten Kuuterselkä 15.6. Siiranmäki 16.6. Viipurin valtaustaistelu 20.6. oli vihollisella taktisesti edellisten kaltainen.
