Jatkosodan päämaja
Heti talvisodan jälkeen ryhdyttiin suunnittelemaan päämajan sijoitusta mahdollisen uuden sodan varalta. Koska ajateltiin, että Suomi joutuu jatkossa käymään yksin puolustussotaa ylivoimaista vihollista vastaan, Mikkeliä pidettiin liian lähellä rintamaa olevana. Mannerheim päättikin välirauhan aikana, että päämaja sijoitetaan Virroille. Kevään 1941 kuluessa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Epätoivoinen yksinään puolustautuminen ylivoimaista vihollista vastaan ei enää näyttänytkään ainoalta vaihtoehdolta, vaan Neuvostoliiton päävoimat olisivatkin ehkä sijoitettu muualle. Suomen suhteet Saksaan lähenivät syksystä 1940 lähtien. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ja 24.6. annettiin käsky päämajan siirrosta Mikkeliin. Tämä tapahtui siis päivää ennen Suomen liittymistä sotaan.
Jatkosodan päämaja toimi kahdessa osassa. Mikkelissä sijaitsi yleisesikunta, jota yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan päämajasta, ja Helsingissä sotatalousesikunta. Mikkelissä päämajan vahvuus oli noin 650 henkeä, mutta mukaanlaskettuina erilaiset viesti-, vartio- ja huoltoyksiköt oli noin 2500 henkeä sijoitettuna Mikkeliin ja lähiympäristöön. Tällainen määrä näkyi selvästi Mikkelin kokoisessa kaupungissa ja antoi oman leimansa kaupungin elämänmenoon. Sotilasmajoitus tuotti ongelmia ja esim. kansakoulut joutuivat toimimaan supistetuin ohjelmin. Alkuvuodesta 1942 suunniteltiin päämajan siirtämistä Laatokan luoteisrannikolle Lahdenpohjaan ja Huuhanmäelle, missä olisi ollut käytettävissä tyhjiä kasarmeja, mutta aikeesta luovuttiin. Vuoden 1944 alkupuolella toteutettiin yleisesikunnan suurempi hajasijoittaminen; joitakin osastoja siirrettiin kokonaan Mikkelin seudulta pois ja Mikkelin tienoolle jääneitäkin siirrettiin osittain kauemmaksi.
Ylipäällikön työhuone oli koko jatkosodan ajan sama Mikkelin Keskuskansakoulun opettajainhuone, josta hän oli johtanut taistelua talvisodan alkupuolella. Talvisodassa tuhoutuneen Hotelli Seurahuoneen tilalle tuli ylipäällikön ja korkeimpien upseerien majoitus- ja ruokailupaikaksi hotelli Kaleva ja Mikkelin Klubi, jotka olivat juuri päässeet aloittamaan toimintansa Suur-Savon uudessa talossa. Sotamarsalkka siirtyi pian yksityismajoitukseen, aluksi 4 kilometriä Mikkelistä Lappeenrantaan päin sijaitsevaan lääkintäkapteeni Sigurd Alfthanin omistamaan huvilaan, sitten syksystä 1941 kevättalvelle 1944 lääkintämajuri Valter Dahlströmin omistamaan yksityisasuntoon, ns. Pulkkisen graniittitaloon, Hallitus- ja Ristimäenkadun kulmassa ja lopuksi Sairilan kartanoon noin 7 kilometriä Mikkelistä Juvalle päin.
Mikkeliläisten huomiota kiinnittivät ne merkkimiehet, jotka saapuivat neuvottelemaan ylipäällikön kanssa: tasavallan presidentti Risto Ryti, hallituksen jäseniä, korkeita saksalaisia upseereita (mm. Saksan sotatoimien johtoesikunnan päällikkö, tykistökenraali Alfred Jodl, SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, sotamarsalkka Wilhelm Keitel). Mannerheim sai 75-vuotissyntymäpäivänään 4.6.1942 vieraakseen Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin, mutta häntä Mannerheim ei ottanut vastaan Mikkelissä vaan Immolassa, jossa marsalkka oli rintamakäynnillä. Juhlalounas tarjottiin paikalle tuodussa marsalkan salonkivaunussa.
Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944 ja välirauhan 15.9.1944. Päämaja lopetti toimintansa 1.12.1944 ja tilalle tuli rauhanajan puolustusvoimain pääesikunta. Rauhanajan kokoonpanoon siirryttäessä päämajan joitakin osastoja lakkautettiin kokonaan tai ne pienenivät toimistoiksi. Osa osastoista siirtyi Helsinkiin. Mikkeliin jäivät vielä operatiivinen osasto, osia huolto-osastosta sekä komento- ja koulutusosastot, joiden tehtävänä oli saattaa armeija rauhanajan organisaatioon sekä turvata jatkuvuus siirtymäkautena.
Presidentiksi valittu Mannerheim kulki syksyn 1944 Mikkelin ja Helsingin väliä, koska toisaalta ylipäällikön tehtävät ja toisaalta presidentin tehtävät vaativat oloa eri paikoissa. Mannerheim pysyi ylipäällikkönä tammikuun 1945 alkuun saakka, jolloin yleisesikunnan päällikkö Heinrichsistä tuli puolustusvoimain komentaja.
Päämajan viimeiset osastot lähtivät Mikkelistä Helsinkiin 26.7.1945 A-vaunussa, joka oli ollut päämajan kuriirivaunu jatkosodan ajan.
Päiväkäskyt ja muut tärkeät tapahtumat tältä ajalta:
http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk1_41.gif (Ylipäällikön päiväkäsky nro.1, annettu 28.6.1941)
http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk3_41.gif (Ylipäällikön päiväkäsky nro.3, annettu 11.7.1941)
http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk7_41.gif (Ylipäällikön päiväkäsky nro.7, annettu 30.7.1941)
Materiaalia Mannerheimista:
