Saariston tilapäistä linjaa vastaan vihollisen hyökkäykset alkoivat ensin Turkinsaaren lohkolla. Saarten kalliosuus vaikeutti kaivautumista ja kivisyys myös johti sirpalevaikutuksen lisääntymiseen. Vihollinen pääsi ampumaan suorasuuntaustulta. Turkinsaarta puolusti rykmentin 9. komppania.
9. K sotapäiväkirja
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1491439
Vihollinen lähetti pataljoonan toisensa jälkeen yrittäessään päästä Turkinsaareen. Lopulta sen onnistui päästä maihin Turkinsaaren naapurissa oleviin pieniin Neulasaariin.
Suonionsaaressa piti puoliaan Ässän toinen pataljoona. 4.3. onnistui vihollisen päästä Suonionsaaren eteläisimpään kärkeen. Apuna vihollisella oli panssareita, jotka möyrysivät jäällä mutta eivät tulleet saareen. Ne tyytyivät jäältä tulittamaan suomalaisten asemia. Muutama tankki upposi mereen, kun jään kantavuutta oli tykistötuli heikentänyt.
7.3. vihollinen lähti taas liikkeelle ajaen vaunuilla suoraan suomalaisten asemiin. Menetettyjä asemia yritettiin saada takaisin, mutta niissä ei onnistuttu. Aamulla 8.3. sai erillisiin osastoihin lyödyt joukot luvan peräytyä Suonionsaaresta. Vihollinen jatkoi hyökkäystä viereiseen Esisaareen, jossa puolustajat taistelivat ilman keskitettyä johtoa. Myös Esisaaresta jouduttiin vetäytymään. Vetäytymistä jäällä vauhditti vihollisen tulitus käsiasein ja kranaatinheittimin.
Ravansaaressa taisteltiin myös. Kapea salmi erottaa Ravansaaren Uuraansaaresta, joten Uuraansaaren jälkeen vihollinen kohdisti mielenkiinnon myös sinne. Ravansaari oli linnakesaari, jossa oli tosin enää jäljellä vain kuuden tuuman Canet-tykki ja sille kuusi kranaattia. Saaressa oli myös betonin bunkkeri ja joitakin kk-pesäkkeitä. Saaren puolustusta johti JR 11:n luutnantti S.O. Lindgrenin mukaan nimetty pataljoona Lindgren. Se oli muodostettu pataljoona Jussilasta, kranaatinheitinjoukkueesta, panssarintorjuntaosia sekä linnakkeen tykkimiehistä ym sekalaisin joukkoja.
Saarta pommitettiin lentokoneista ja tykeillä ja yöllä 4.3. vihollinen hyökkäsi saareen Uuraasta käsin tullen jään yli. Vihollispartio tuhottiin jäälle viimeiseen mieheen asti. Hyökkäilyt jatkuivat tankkien tukemana. Muutama tankki putosi jäästä läpi vieden miehistön mukanaan. 6.3. pääsi vihollinen tunkeutumaan tykkipatterin tuntumaan ja heidän onnistui tuhomaan puolustajien ainoan pst-tykin. Ennen pst-tykin vaikenemista oli se onnistunut tuhoamaan neljä tankkia. 8.3. sai Ravansaaren puolustajat luvan vetäytyä saaresta.
Näköala Uuraansalmelle Ravansaaren laiturilta.
Ravansaari 1941.09.05 SA-kuva
Turkinsaari ja Piispansaari olivat "jonossa" seuraavat saaret. Turkinsaaressa otti vastuun 1.3. Ässän kolmas pataljoona ja sen vastuualueeseen kuului myös Piispansaari sekä useita pikkusaaria, jotka sijaitsivat Turkinsaaren sivulla sekä takana. Turkinsaareen yritti noin tuhannen miehen vahvuinen vihollisosasto aamuyöllä 2.3. Hyökkäys torjuttiin ja vihollinen juuttui jäälle noin 200-300 metrin päähän rannasta.
7.3. pääsi vihollinen komppanian kokoisin voimin saareen mutta saatiin karkoitetuksi sieltä iltapäivällä. Lopulta 9.3. saatiin lupa vetäytyä saaresta.
Piispansaaressa taisteltiin myös ja sieltäkin jouduttiin vetäytymään 9.3.
JR 11 SPK 1.3.->
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1491241
