Kun vihollinen oli saavuttanut pääaseman, ne pysäyttivät hyökkäyksensä. Alkoi noin viikon mittainen tunnusteluvaihe, jossa puolin ja toisin kokeiltiin vastustajaa.
13.12. III P teki tiedusteluhyökkäyksen Hopialan kylään noin kilometrin päähän pääasemasta. Kylä todettiin tyhjäksi.
14.12. vihollinen yritti ylittää Työppälönjokea ns. Makkarakukkulan etumaastossa
Rykmentillä oli kaksi tärkeätä tukikohtaa lohkollaan. Pohjoisessa oli Makkarakukkulaksi nimetty, Työppölänjokeen rajoittuva, selvästi maastosta kohoava harjanne. Se oli noin 600 m pitkä ja 50 m leveä.
Makkaralla oli tulenjohto- ja viestiasema, sirpaleita kestävä kk-asema, noin 80 metriä pitkä ampuma- ja yhdyshauta. lisäksi oli noin 9 neliön miehistökorsu. Joen vastarannalla oli piikkilankaeste.
Vihollinen yritti useasti hyökätä saavuttaakseen Makkaran, mutta "Makkara on pidettävä!"
Makkarakukkulaa hallitsi välillä Ässä ja välillä vihollinen. Taistelu siitä päättyi lopullisesti 25.12. kun viimeisen kerran yrittivät suomalaiset saada sen takaisin hallintaansa siinä onnistumatta.
Rykmentin toinen tärkeä tukikohta sai nimen Nypykkä. Nypykkä sijaitsi Hatjalahden järven eteläpäässä Pappilanniemellä. Tämä eteen työnnetty asema oli kaivettu vain nelisenmetriä korkealle kumpareelle ja sen pituus oli noin 50 metriä tien molemmin puolin. Nypykkä oli vahvemmin linnoitettu kuin Makkarakukkula. Nypykässä oli kaksi pikakivääripesäkettä, jotka toimivat myös majoituskorsuina. Pesäkkeiden välillä juoksi ampumahauta. Sillan luona oli panssarieste ja tukikohtaa suojasi myös piikkilanka. Korsut oli suojattu ratakiskoilla sekä ratapölkyillä. Pesäkkeiden ampuma-aukot olivat maan tasalla ja niistä hallitsi tulellaan koko etualan.
Ensikosketus Nypykässä saatiin viholliseen 11.12. ja sen jälkeen kukkula oli koko olemassaoloajan vihollisen tulen alla. Vihollinen yritti saada Nypykän haltuunsa aina helmikuun alkuun asti jolloin suomalaiset vetäytyivät sieltä viimeisen kerran. Nypykästä ei ollut jäljellä mitään puolustettavaa tuossa vasiheessa.
