28.1.1940. Vihollisen tykistötuli jatkui jolloin, stm. Paavo Hahto haavoittui vartiopaikassa kranaatinsirpale meni reiteen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493143
30.1.1940. Aamuyöllä vihollisen ankara tykistötuli, stm. Uuno Haapala kaatui. Hän oli tulossa vartiosta aamuyöllä klo 4.00 ja kranaatti räjähti aivan lähellä murskaten hänet pahasti.
31.1.1940. Edellisenä iltana oma tykistö ampui ankaran keskityksen Mustaojan ja Terenttilän kohdalle sekä vihollisen pattereihin. Vihollisen pikatykki ampui tämän jälkeen tarkasti III joukkueen lohkon tähystyspaikkaan. Klo 14.30 osui kranaatti vartion tähystyspaikkaan ja siellä ollut, stm. Aukusti Koskela haavoittui reiteen ja kaulaan ei kuitenkaan vaikeasti. Stm. Hietamäki selvisi pelkällä tärähdyksellä.
1.2.1940. Iltapäivällä lenteli vihollisen 70 pommikonetta tukikohdan yläpuolella. Pudottivat pommeja Terentilän maastoon. Muutamia pommeja putosi IV joukkueen korsun lähelle.
Seuraava lepo rykmentillä oli 17.-26.1.1940, sen jälkeen sillä oli taas rintamavastuu 5. helmikuuta saakka.
2.2.1940. I joukkueen edessä oli illalla ollut liikehdintää. Seuraavana päivänä oli toistakymmentä pommikonetta tukikohdan alueella ja pudottivat muutaman pommin takamaastoon.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493145
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493146
5.2.1940.Vihollisen pikatykki ampui koko päivän ampumahautojamme. Stm. Paavo Flinkkilä kaatui vartiopaikalla klo 14.00. Komppania marssi klo 22.00 taakse lepoon Kovero-ojan korsuihin.
10.2.1940. Kova taistelu Terentilän ja Mustaojan suunnalla. Komppania siirtyi Mäntykankaan korsuihin, jossa se oli ollut aikaisemmin, uuden vuoden aikoihin.
11.2.1940. Illalla komppania siirtyi etulinjaan. I joukkueen tehtäväksi oli hoitaa Mustaojan kenttävartio. IV ja III joukkue miehitti tukikohta N:o 1:n (Mustaoja). II joukkueen tukikohta N:o 2. (mustaojan vasemmalla oleva sauma). Vihollinen painosti koko päivän.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493148
12.2.1940. Vihollinen hyökkäsi II ja IV joukkueen lohkoja vastaan. Etummaiset ampumahaudat olivat joutuneet muutamaa päivää aikaisemmin vihollisen haltuun. Vihollinen oli niissä asemissa ja yritti niistä tunkeutua lähemmäs meidän ampumahautoihin. Meidän ampumahaudat olivat matalat, joten vihollisen kk- ja pikakivääri sekä kiväärituli muodostuivat tuhoisiksi.
II joukkueesta kaatuivat:
Stm. Sameli Hanka, kiv. luodista. Toivo Korpela, kiv. luodista. Viljo Kivikangas, kk-suihkusta. Reino Rintamäki, kranaatista. Haavoittuivat, alik. Jaakko Hirvelä, kiväärin luoti hartian ja olkapään läpi. stm. Toivo Hautaharju, kiväärin luoti leukaan. Kauno Korpela, kiväärin luoti päälakeen. Pauli Viitala, kranaatin sirpale kylkeen. Paavo Tamsi, kiväärin luoti käteen. Lääk. ryhmästä korp. Martti Koskimäki.
IV joukkueesta kaatuivat. alik. Yrjö Rintakoski, kiväärin luodista. stm. Urho Haapakoski, kiväärin luodista. Haavoittuivat, stm. Yrjö Korpela, otsaan lievästi. Ilmari Tuominen, käteen. Vihtori Penttilä, käsivarteen ja jalkaan. Uuno Ojaniemi, jalkaan.
”He kaatuivat ja haavoittuivat komppaniallemme kunniakkaana päivänä. Vihollisen yritykset torjuttiin ja vihollisia tuhottiin suuri määrä. Miehet täyttivät tehtävänsä rohkeasti ja väsymyksestä huolimatta viimeiseen asti huolellisesti lohkoillaan alistettu KK:t toimivat tehokkaasti. Tykistö ampui keskityksen II joukkueen tukikohdan eteen, mutta siitäkin huolimatta vihollinen hyökkäyshalut säilyivät iltaan asti. Komppaniamme miehet ampuivat patruunoita säästämättä kaikilla tuliaseillaan. Kiitos ja kunnia riveistä poistuneille ja riveihin jääneille. ”
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493149
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493151
Saatiin lisävahvistusta.
Iltayöllä tuli vaihto komppanian väsyneet majoittuivat I ja IV joukkueet Virstakiven korsuihin ja II ja III joukkueet Pihkahovin korsuihin. 13.2. oli lepopäivä. Illalla komppania siirtyi etulinjaan Terenttilän lohkolle, miehittäen tukikohdat: 3 III joukkue, 4 II joukkue ja 5 IV joukkue. I joukkue jaettiin eri joukkueitten täydennykseksi.
14.2.1940. Ankara mutta kunniakas päivä komppanialle. Komppania joutui kokonaisuudella torjumaan vihollisen kovan hyökkäyksen. Tällä kertaan vihollisen hyökkäys, joka kohdistui kaikkia tukikohtia vastaan. Tykistövalmistelu, joka alkoi klo 11.00. oli ankarin mitä vielä Taipaleen lohkolla oli nähty. Ankarin hyökkäys alkoi klo 13.00, myös tykistötuli jatkui, ei yhtä ankarana. Vihollinen hyökkäsi, jotkut hissasivat itseään eteenpäin panssarilevyjen suojassa, mutta enimmät joukot etenivät ilman levyä, yksittäisin syöksyin. Muutamilla oli pikakivääri, useimmat olivat ilman tuliasetta. Vihollisella oli taaempana konekiväärit tukivat hyökkäystä. Omat miehemme avasivat tulen 4. ja 5. vihollisen eteneminen pysähtyi 200 metrin päähän. Osa ryhtyi kaivautumaan toiset yrittivät takaisin, mutta tuhoutuivat. 3. tukikohdassa vihollinen pääsi mättäisen maan takia aivan käsikranaatin heiton etäisyyden päähän. Siellä oli taistelu kiivasta. Paljon käsikranaatteja heitettiin vihollisen tuhoksi, jolloin syntyi viholliselle suuret menetykset. Oma tykistö ampui keskityksen iltapäivällä mm. Hiekkalaan ja aivan tukikohdan eteen jolloin viimeisetkin viholliset pakenivat.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493155
Päivän taistelussa kaatuivat II joukkueen stm. Severi Ahtola, kranaatista. III joukkueesta res. luut. Lauri Kotkanen, kk- suihku. stm. Einari Hietamäki, kiv. luoti. Paavo Ojala, kiv. luoti. IV joukkueesta stm. Reino Lyyluoma, kranaatti. Eelis Parkkamäki, kranaatti. Toivo Välimäki, kranaatti. Korp. Toivo Mäkiranta, kranaatti. stm. Ensio Ylinen, kranaatti. alik. Eino Hautamäki, kranaatti.
Haavoittuivat, I joukkue, alik. Valto Kuusisto, kranaatti. stm. Juho Suojanen, kranaatti. Eino Hietaniemi, kranaatti. Niilo Nummela, kranaatti. III joukkue, stm. Alpo Mylläri, kiv. luoti. kers. Oiva Hiironniemi, kiv. luoti. stm. Reino Kuusisto, kiv. luoti.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493154
15.2.1940. Kirvesmäen suunnalla vihollinen hyökkäsi edelleen. Kaatui, lääkintäsotamies Olavi Penttilä, kiv. luoti. Haavoittuivat, korp. Akseli Tuppi, kranaatti ja stm. Tauno Lahti, kranaatti kaikki II joukkueesta. Stm. Huugo Sarvela, kiv. luoti, hän oli III joukkueesta.
Tähän päättyi raskas, mutta kunniakas etulinjassa olo. Komppania oli loistavalla tavalla omalta kohdaltaan torjunut vihollisen suurrynnistyksen Kannaksella. Taipaleen suunnan suurhyökkäyksen torjuntaan osallistui rykmentti helmikuulla 1940.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493156
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493157
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493159
18.2.1940. Pataljoona hälytettiin, koska vihollinen oli tunkeutunut Terenttilän ja Mustaojan tukikohtiin 1,2 ja 3. Vastaiskun suorittavat 1 ja 2 komppaniat. Luutn. M. Anttikoski siirrettiin 1. komppanian päälliköksi. 1. komppanian yöllinen vastaisku Mustaojalla keskeytyi kun luutn. Kovero ja joukkueen johtaja vänr. Kuusela kaatuivat ja muut joukkueenjohtajat haavoittuivat. Pataljoonan komentaja määräsi luutn. Anttikosken johtamaan hyökkäyksen päätökseen ja toistaiseksi 1. komppanian päälliköksi.
20.2.1940. Eversti Laurila kiitti liikuttuneena pataljoonan upseereita, aliupseereita ja miehistöä. Hän sanoi mm. Tämän lohkon puolustuslinjan te olette ansainneet, sankarin nimen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20762773 M. Laurilan kiitoskirje JR23
20.-24.2.1940. Pataljoona marssi lepoon, puolimatkan krouviin Kylmäkosken korsuihin.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493162
Täydennysmiehiä 10, jotka olivat Suomesta eri puolelta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493163
23.2.1940. Pataljoonan komentaja kapt. Vallas lähti lomalle. 3. kompp. päällikkö luutn. Valtimo siirtyi pataljoonan komentajaksi. Vänr. M. Niemi määrättiin komppanian päälliköksi.
Ennen komppanian saapumista oli kuoremasto saapunut vääpeli Kosken johdolla.
25.2.1940. Komppaniasta pääsi 12 miestä lomalle. Luutn. Lipasti tuli komppanian päälliköksi.
26.2.1940. Illalla tuli käsky, että pataljoona siirtyy uusiin majoituspaikkoihin kohti länttä.
Taipale kestää paineen
Itä-Kannaksen rajuimmat taistelut käytiin Laatokan rannan tuntumassa Taipaleessa. Noin viisi kilometriä leveää kannasta pitkin hyökkäsi kaksi neuvostodivisioonaa. Suomalaisilla oli Taipaleessa helmikuun alussa kolme jalkaväkirykmenttiä. JR23 oli saapunut Taipaleen alueelle joulukuulla.
Suurhyökkäys alkoi myös Taipaleessa 11. päivänä jatkuen rajuna seuraavat päivät. Suomalaiset menettivät tukikohtiaan venäläisten päivällä tekemissä hyökkäyksissä, mutta valtasivat ne öisissä vastaiskuissa takaisin.
Koottuaan hyökkäysjoukkojaan uuteen iskuun puna-armeijan rynnistys jatkui 18. päivä. Taistelut aaltoilivat pienellä alueella rintamalinjojen pysyessä suunnilleen ennallaan. Suomalaiset menettivät Kirvesmäen ja Terenttilän tukikohdat, joista oli käyty verisiä taisteluja. Viiden päivän jälkeen venäläisten hyökkäysvoima oli heikentynyt selvästi. Taistelut jatkuivat Taipaleessa välillä hyvinkin kiivaina sodan loppuun saakka, mutta läpimurtohyökkäystä venäläiset eivät enää yrittäneet.
Itä-Kannaksen taisteluiden painopiste siirtyi sodan loppuvaiheessa Vuoksijoen tuntumaan Vuosalmelle. Taipaleen puolustuksesta siirrettiin kiireesti juuri lepoon päässeen JR23 miehet. Saapuivat Vuosalmelle 28.2.1940. Vuosalmella oli suomalaisten II ja III Armeijakunnan väliraja, jota jouduttiin taka-asemaan siirryttäessä hieman muuttamaan. Venäläiset pyrkivät tekemään murron juuri armeijakuntien saumakohdassa.
Vuosalmesta taisteltiin rajusti, verisesti ja venäläiset saivat vallattua alueen kannalta tärkeät Äyräpään kirkonmäen sekä Vuoksessa olevan Mustasaaren ja muutamaa päivää myöhemmin Vasikkasaaren joka helpotti vesistön ylitystä merkittävästi. 11. päivän hyökkäyksessä venäläiset saivat sillanpääaseman myös Vuosalmen puolelta, mutta lopullinen läpimurto jäi kiivaista yrityksistä huolimatta tekemättä.
