Äyräpään taistelu 5. maaliskuuta 1940
Samaan aikaan maaliskuun alkupäivinä taisteltiin kiivaasti Äyräpään Kirkkomäen hallinnasta. Taipaleenjoelta siirretty, niin ikään eteläpohjalaisista muodostettu JR 23 oli alueella rintamavastuussa. Aamulla 4. maaliskuuta Kevyt osasto 8 lähti siirtymään JR 23:n vahvistukseksi. Jo saman päivän iltana saapui tieto, että Äyräpään Kirkkomäki oli menetetty. Divisioonan johto piti välttämättömänä maastokohdan valtaamista takaisin, ja tehtävään määrättiin nurmolaisten eskadroona.
Neuvostojoukot olivat vallanneet Kirkkomäen lisäksi viereisen Kirkkoniemen ja myös osan Vuoksen Vasikkasaaresta. Näin joukot pystyivät hallitsemaan tulella suurta osaa suomalaisten hallussa olleesta Vuoksen pohjoisrannasta. Eskadroonan tehtävä oli äärimmäisen vaikea, koska Kirkkomäen viereinen harjanne oli paljas puustosta, eskadroonan vasemmalla puolella oli Vuoksi ja oikealla puolella taas laajahko aukea. Suojaa ei ollut. Aamuyön käskynjaossa eskadroonan päällikkö, luutnantti Olavi Peltola ilmoitti, että oma tykistö ampuisi ennen hyökkäystä 150-200 kranaattia vihollisen asemiin, minkä jälkeen noin kello 5.10 alkaisi hyökkäys. Joukot ryhmittyivät rautatien molemmin puolin lähtöasemiin, ensimmäinen joukkue oikealle ja toinen vasemmalle, kun taas kolmannen joukkueen tehtävänä oli hyökätä toisessa linjassa 50 metrin etäisyydellä. Kolmannen joukkueen johtaja, kornetti Paavo Saari. Tämä hyökkäys koitui veriseksi sillä Äyräpään kirkonmäen taistelussa kaatui 40 Nurmoolaista ja 10:niä joista osa kuoli myöhemmin haavoihinsa.
