Kun 8.10.1944 selvisi, että saksalaiset ovat irtaantuneet, lähti 3. Divisioona kohti Rovaniemeä. Kärjessä eteni JR 11 Rykmenttiin kuuluivat II ja III/ JR 11, III/JR 53 sekä Erillinen Pataljoona 13. II Pataljjona lähetettiin kuitenkin heti marssin alussa Laivajärven tienhaarassa kohti pohjoista JR 53:een. Rykmentillä oli mukanaan edelleen vain puolet kuormastosta. Loppu ei ennättänyt ajoissa Kemiin, joten rykmentti kävi sotansa loppuun vajaalla kalustolla.
Rykmentti eteni Kemijoen länsipuolta kahakoiden koilliseen. Kukin pataljoona oli vuoropäivinä kärjessä. Saksalaiset jättivät pataljoonan tai kaksi asemiin tien varteen tykistöllä ja pioneereilla vahvennettuna niin, että suomalaiskärki törmäsi siihen iltapäivällä. Kärkipataljoona aloitti tulitoiminnan, muttei ilman tykistön tukea pystynyt hyökkäämään. Toinen pataljoona lähetettiin illan pimetessä koukkaamaan. Kun se oli päässyt jonkin matkaa, saksalaiset irtaantuivat ja jatkoivat matkaansa autoilla.
Kovimmat taistelut käytiin Kitissä 9. - 10. ja Muurola - Ternujoki -alueella 13. - 15.10.
Liedakkalan jälkeen alkoi näkyä järjestelmällisesti hävitettyä siviiliasutusta. Vauhtia pyrittiin kiristämään, jotta saksallaiset eivät ennättäisi tuhota kaikkea.Silta- ja tierumpujen hävitykset sekä teiden muutenkin huono kunto hidastivat liikkumista ja vähensivät taisteluvahvuutta. Komppanioita ja välillä pataljoonakin oli jätettävä tietöihin, jotta tykistö ja huolto pystyivät seuraamaan. Tervolasta alkaen olivat tiet miinoitettuja haitaten sotaretken loppuun asti. Tuhottujen siltojen ja rumpujen läheisyydessä oli mahdollinen korjausmateriaali myös ansoitettu.
JR 11 saapui Paakkolaan ennen ennen kuin JR 53 ja suunniteltu saksalaismotti jäi toteuttamatta. JR 53 sai takaisin oman pataljoonansa, mutta I/JR 11 ei ennättänyt paikalle, ennen kuin rykmentti jatkoi matkaansa.
15.10 oli rykmentti lähellä Rovaniemeö.120 km:n matka oli tehty kahdeksassa päivässä. Hyvä suoritus huomioiden jatkuvan kahakoinnin, silta- ja muut tietyöt ja miinoitukset.
