Aamusta alken yrittivät saksalaiset uudestaan murtoa pohjoispuolella. 11. Divisioonaan kuulunut JR 50 oli kuljetettu Tornioon 3 -5.10. Se lähti koukkaamaan saksalaisten selustaan ja saavuttti klo 15.45 Tornionjoen ja katkaisi saksalaisten taisteluosaston. Motissa oli kolme pataljoonaa. Motin etelälaidalla JR 53 ryhmittyi puolustukseen ja I/JR 11 sijoitettiin reserviksi.
Taisteluosasto Tornio yritti lyödä JR 11:n. Saksalaispataljoona hyökkäsi tulituen turvin Ala-Raumon yli III/JR 11:n oikeaa siipeä vastaan. Kun toinen saksalaispataljoona liittyi hyökkäykseen, etulinja murtui. Hyökkäys saatiin pysäytettyä tukilinjaan. Taistelut riehuivat iltapäivään saakka rajuina. Tappiot olivat molemmin puolin suuret.
JR 11 otti käyttöön reservipataljoonansa. Vastahyökkäys alkoi klo 14.30 ensimmäisen kerran tykistön tukemana. Voimakas tulitus ja pataljoonan isku yllättivät saksalaiset täysin. Etumaastoon pureutuneiden saksalaisten pesäkkeitä tuhottaessa käytiin vastahyökkäyksen ankarimmat taistelut.
Viimeistä mottia tuhotessa oli saksalaisten tulitus niin kovaa että erään raskaan panssarintorjuntatykin miehistö pyrki ratkaisevalla hetkellä suojaan. III Pataljoonan komentaja majuri Pentti Valkonen ryhtyi ampujaksi, 9. Komppanian päällikkö luutnantti Aake Aho lataajaksi ja luutnantti Matti Simola tähystäjäksi. Valkonen haavoittui kranaatin sirpaleesta päähän. Kun häntä lähdettiin kuljettamaan taakse, räjähti kolmikon edessä kranaatti. Majuri Valkonen kuoli heti ja luutnantti Aho sekä luutnantti Simola haavoittuivat kuolettavasti. Monissa taisteluissa erityisesti kunnostautunut majuri Valkonen nimitettiin kuolemansa jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi. http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=171
