Yli vanhan rajan
I armeijakunta ja sen osana 10. divisioona oli edennyt menestyksellisesti valtakunnan vanhalle rajalle. Armeijakunnan komentaja eversti Einar Mäkinen kuitenkin edellytti etenemisen jatkamista rajan yli niin pitkälle, kunnes suureksi osaksi lyödyn ja mielialaltaan synkäksi arvellun vihollisen vastarinnan todettaisiin muuttuvan ehdottoman tiiviiksi. 10. divisioonan tehtävänä oli ottaa Kirjosalo ja jatkaa pyrkimyksellä saavuttaa Maanselkä.
Väliaikaisen puolustuksen vaiheessa osa joukoista oli edellä mainitun käskyn hengessä ulottanut voimakkaitakin osastoja vanhan rajan yli. 15. divisioona oli työntänyt osiaan jopa kolmen kilometrin syvyyteen. Partiotoiminta rajan yli lohkojen etualueelle oli helpottunut. Divisioonan komentaja oli päättänyt aloittaa hyökkäyksen 4. syyskuuta aamulla vallatakseen Kirjasalon ja jatkaakseen Maanselän suuntaan. Taisteluosastojen hyökkäyskaistojen rajoina säilyivät väliaikaisen puolustustehtävän kaistarajat.
Taisteluosasto Maskulan oli ryhmitettävä joukkonsa pääosat Petäjänotkon maastoon ja ”otettava lujasti” Kirjasalon–Lehtokylän tie kartanon ja Lehtokylä-karttasanan L-kirjaimen välillä, josta jatkotoiminta suunnattaisiin Kirjasalon suuntaan. Taisteluosastolle oli alistettuna Pioneeripataljoona 26:n 2. pioneerikomppania, jonka tehtävänä oli ansoitusten raivaaminen ja tieyhteyksien rakentaminen. I/KTR 9 jatkoi Taisteluosasto Maskulan tukipatteristona. Patteriston tulen vahventamiseksi ja taisteluosaston tukemiseksi oli mahdollista käyttää 15 divisioonan tykistöä.
Muiden joukkojen osalta mainittakoon divisioonan johdossa olleelle Kevyt Osasto 12:lle käsketty poikkeuksellinen tehtävä. Sen tuli toimia noin komppanian vahvuisena sissiosastona Taisteluosasto Kääriäisen hyökkäyskaistalla Novajan suunnassa, ottaa Novaja haltuunsa tai kiertää sen pohjoispuolitse ja selvittää tiedustellen Novaja–Suojärvi–pisteen 162 maasto. Komppanian vahvuisen joukon käyttäminen sissitoiminnassa divisioonan hyökkäysalueen etuosassa ei ollut Karjalan kannaksella kesällä 1941 tavanomainen ratkaisu.
Hyökkäyslähtölinjaksi käskettiin valtakunnan vanha raja. Taisteluosasto Maskulan tuli ylittää linja taisteluosastoista ensimmäisenä, 4. syyskuuta kello 06.00. Vain Taisteluosasto Vänttisestä Aulioon suunnattava pataljoona ylitti valtakunnan rajan ennen JR 1:stä.
10. divisioonan käsky edellytti, että Jalkaväkirykmentti 1, osana Taisteluosasto Maskulaa, valtaisi Kirjasalon 5. syyskuuta kuluessa. Eversti Maskula oli käynnistänyt hyökkäyssuunnitelman teon esikunnassaan heti käskyn saatuaan. Maskulan suunnitelman mukaisesti kärjessä Kärsälän kylän alueelta hyökkäisi III pataljoona, ensimmäisenä tavoitteenaan Kirjasalon kartanon pohjoispuoleinen metsän reuna. Sieltä oli hyökkäystä jatkettava Lehtokylän suuntaan tavoitteena Lehtokylä. Pataljoonan oli lisäksi hyökättävä yhdellä komppanialla suoraan kartanon puiston kautta lounaaseen, vallattava kartanon pihalla oleva tykistö ja jatkettava hyökkäystä tavoitteena Kirjasalo–Lehtokylä tie. I ja II pataljoona hyökkäisivät Vepsän alueelta. Rykmentin hyökkäystä vahvennettiin Jalkaväkirykmentti 43:n yhdellä pataljoonalla tehtävään edetä Kirjasalon kartanon läheiseen Tikanmäkeen.
III pataljoona Kirjasalon hyökkäyksen kärjessä
III pataljoona oli 3. syyskuuta ryhmittyneenä siten, että sen 7. komppania oli edessä Petäjänotkossa suojaamassa ja loput pataljoonasta oli Kevätnotkon alueella. Tiedustelu suunnattiin rajalinjan muodostaneen Tungelmajoen yli ja kohti Kirjasalon–Lehtokylän tietä. Tie oli kuitenkin niin tiuhaan vihollisen varmistama, että sen suuntaa ei päästy tiedustelemaan. III P sai illalla kello 19.30 taisteluosaston komentajalta seuraavan päivän hyökkäystehtävän. Oma käskynjako pidettiin kello 23.30. Vahvennetun III pataljoonan tehtävänä oli hyökätä 4. syyskuuta kello 06.00 aloitettavalla hyökkäyksellä Tungelmajoen yli kartanon kohdalla ja katkaista Kirjasalon–Lehtokylän tie. Pataljoonan komentaja oli päättänyt suunnata 8. komppanian tien katkaisuun tullin kohdalla ja 9. komppanian kartanosta noin 500 metriä etelään. 7. komppanian tuli edetä 9. komppanian takana. Pataljoonaa vahventaneen pioneerijoukkueen tehtävänä oli sillan rakentaminen ja vihollispesäkkeiden tuhoaminen.
III pataljoona siirtyi kokonaisuudessaan lähtöasemaan Petäjänotkoon 4. syyskuuta yöllä. Hyökkäys alkoi suunnitellusti aamukuudelta. Heti valtakunnan vanhana rajalinjana käytetyn joen ylittämisen jälkeen pataljoonalle alistettu pioneerijoukkue, vahvennettuna 7. komppaniasta luovutetuilla kahdella kivääriryhmällä, aloitti ajoneuvosillan rakentamisen Tungelmajoen yli. Huolto piti saada kulkemaan. Pataljoona eteni kahdella komppanialla kartanon pohjoispuoliseen metsän reunaan ja jatkoi suoraan kohti Kirjasalo–Lehtokylä tietä. 8. ja 9. K olivat joenylityksen jälkeen erkaantuneet omille suunnilleen ja jatkoivat kohti tavoitteitaan. 8.K kohtasi kello 07.30 vihollisen partion. Yhden upseerin ja seitsemän miestä koostunut ryhmä tuhottiin kokonaisuudessaan. Sen jälkeen eteen tulleet kolme bunkkeria ja noin 25 vihollista tuhottiin kasapanoksilla. Yksi vanki sentään saatiin. Komppania oli saavuttanut tavoitteensa kello 08.40. Kymmenen aikaan 7. komppaniasta lähetettiin kaksi ryhmää tuhoamaan kartanon koillispuolella havaittuja vihollispesäkkeitä. Pesäkkeet oli saatu tuhottua iltapäivällä kello 15 mennessä.
I pataljoonan hyökkäyksen kärki ohitti 8. komppanian ryhmityksen tullin tasalla kello kymmenen jälkeen. Myös 9. komppania saavuttanut tien kello 11 mennessä. 8. komppania jatkoi etenemistä kartanon suuntaan. Hyökätessään kartanon puistikkoon, komppania valtasi aukealla olleen tykistön tulipatterin ja sai haltuunsa kaksi kolmetuumaista kanuunaa sekä yhden panssarintorjuntatykin. 8. komppania menetti aamun taistelussa kersantti Heinosen kaatuneena. Kersantti V. Pulli oli erityisesti kunnostautunut taistelun kuluessa. Tien suunnassa liikkui iltapäivällä vihollisen ryhmiä ja joukkueita, jotka onnistuivat varmistustoimenpiteistä huolimatta haavoittamaan 9. komppanian kolmea muonanhakijaa. III pataljoonan hyökkäyksellä oli kuitenkin katkaistu vihollisen yhteydet itään sekä länteen ja samalla murrettu aukko vihollisen puolustusasemaan.
Kirjasalossa ollut vihollinen oli ymmärtänyt yhteytensä muihin joukkoihin olevan poikki ja sen osastot jatkossa pyrkivätkin aukaisemaan pääsyn luoteesta kaakkoon. Noin kahden joukkueen vahvuinen osasto oli kiertämässä aamulla 5. syyskuuta Tungelmajoen uomaa pitkin III pataljoonan selustaan, mutta 7. komppanian kahden joukkueen ja pataljoonan jääkärijoukkueen muodostama osasto varmisti joen suunnan. III pataljoona jatkoi hyökkäystä samana iltapäivänä kello 17 kohti Lehtokylää. Tavoitteeksi määrätty risteysalue ja aukeiden länsireuna saavutettiin kello 19. Matkan varrella ei suurempia vihollisryhmiä tavattu, mutta aukeiden takana todettiin olevan varustettuja asemia. Pataljoona ryhmittyi valtaamalleen tasalle ja majoittui. Seuraavana iltana kello 18.30 Kevyt Osasto 12:n pohjoisesta edennyt hyökkäys saavutti Lehtokylän.
III pataljoonalla oli hetki aikaa luetteloida haltuunottamaansa sotasaalista 31.8.–8.9. välisenä aikana. Luetteloon sisältyi yksi tykistön vetotraktori (rikottuna), 20 rautatievaunua (rikottuna), yksi resiina, kaksi kolmen tuuman kenttäkanuunaa etuvaunuineen, yksi 37 millimetrin panssarintorjuntatykki etuvaunuineen, yksi tykin etuvaunu, 10 hevosta, kaksi ajoneuvoa, yksi konekivääri, kaksi pikakivääriä, kuusi puoliautomaattikivääriä, 60 kivääriä, seitsemän kenttäpuhelinta, 300 kranaatinheittimen kranaattia, 30 kolmen tuuman tykinammusta ja 150 panssarintorjuntatykin kranaattia. On ällistyttävää, ettei sotasaaliiseen sisältynyt yhtään 7.62 millimetrin ”tähtipistoolia” (Tulskij-Tokarev TT-33) tai ”nakania” (Nagant M1895), vaikka upseereita, politrukkeja ja raskaampien aseiden miehistöjä, joiden varustukseen näitä lyhyitä käsiaseita kuului, oli ehditty tuhoamaan ja vangitsemaan melkoinen määrä. Aseet eivät kyllä metsään olleet jääneet, vaan monilla JR 1:n miehillä oli varmaankin taskussaan oma henkilökohtainen ”hätävara”. Kaatuneita vihollisia oli laskettu 64 ja vankeja oli otettu 17.
Samana yhdeksän vuorokauden ajanjaksona III pataljoona oli menettänyt kaatuneina yhden upseerin, kaksi aliupseeria ja seitsemän miestä. Haavoittuneita oli kertynyt yksi upseeri, yksi aliupseeri ja 16 miestä.
Aiemmin mainitun ”tuoreen” sotasaalislistan jatkeena jo aiemmin vallattuna saaliina oli muun muassa kolme viiden tuuman haupitsia, neljä traktoria, neljä autoa, yksi moottoroitu kenttäkeittiö, kaksi moottoripyörää, seitsemän polkupyörää, 23 hevosta, 19 hevosajoneuvoa, 13 konekivääriä, 23 pikakivääriä, 13 puoliautomaattikivääriä 265 kivääriä, yksi 50 millimetrin kranaatinheitin, 550 käsikranaattia, 12 000 kiväärin patruunaa, 500 kranaatinheittimen kranaattia – eikä yhtään pistoolia tai revolveria. Sodan alusta alkaen III pataljoona oli aiheuttanut viholliselle laskujensa mukaan 344 kaatunutta ja ottanut 61 vankia. Hyökkäysvaiheen omat tappiot III P:ssa olivat kaatuneina neljä upseeria, kuusi aliupseeria ja 53 miestä. Haavoittuneita oli 11 upseeria, 30 aliupseeria ja 133 miestä. Pataljoona oli menettänyt vahvuudestaan 237 miestä, eli noin neljäsosan. Osa haavoittuneista palasi jo hyökkäysvaiheen aikana yksikköönsä toivuttuaan, mutta pataljoonan ja sen yksiköiden vahvuus oli laskenut merkittävästi. Sotapäiväkirjat eivät kerro, että hyökkäysvaiheen aikana olisi henkilötäydennyskeskuksesta saatu tilalle uusia miehiä.
Kirjasalon bunkkerialueen valtaamisessa kunnostautuivat sotamiehet Kalle Hagert ja Saalasti. Kasapanoksia, käsikranaatteja ja konepistooleja käyttäen miehet tuhosivat peräti kolme majoitus- ja tulikorsua miehistöineen. Vyörytyksen täydellisyyteen vaikutti se, että miehet olivat juuri menettäneet yhden tovereistaan tavalla, jota ei voitu ymmärtää. Vihollinen oli saanut vangiksi vain 18-vuotiaan II pataljoonan sotamiehen ja naulanneet hänet pistimillä jaloista, käsistä ja kaulasta Kirjasalon kartanon pihamaalle.
Hyökkäystä jatketaan kahden pataljoonan voimalla
Tykki- ja pioneerijoukkueilla vahvennettu I pataljoona siirtyi Kevätnotkoon 4. syyskuuta aamulla kello seitsemään mennessä. Alistukset jaettiin 3. komppanialle ja 1. komppanialle siten, että molemmat saivat käyttöönsä yhden pioneeriryhmän sekä yhden panssarintorjuntatykin. Hyökkäysvalmiusasemissa odotettiin, että taisteluosaston kärjessä edennyt III pataljoona ylitti rajan ja katkaisi tien, joka oli edellytyksenä muiden pataljoonien hyökkäykselle. I pataljoona aloitti hyökkäyksensä 4. syyskuuta kello 10.10. 3.K eteni kärjessä ja ylitti valtakunnan rajan. Joen ylityksen jälkeen ryhmitystä levitettiin siten, että 3.K ja 2.K etenivät rinnakkain ja 1.K seurasi takana. Maantie saavutettiin kello 13. Kello kahden aikaan II pataljoonan komentaja saapui I P komentopaikalle kello 14 ja kertoi hyökkäyksen jatkuvan kahden pataljoonan voimalla.
II pataljoona oli siirtynyt taisteluosaston reserviksi Kärsälän kylään 4. syyskuuta kello viisi aamulla. Pataljoona sai iltapäivällä käskyn liittyä I pataljoonan hyökkäykseen ja ylittää valtakunnan vanha raja. I P ja II P jatkaisivat hyökkäystä rinnan siten, että II P etenisi tien vasenta (eteläistä) puolta ja I P oikeata (pohjoinen). I P aloitti hyökkäyksensä kello 15.00 tavoitteenaan tullin ja Uusikylän välinen kylätie. II P ylitti rajan kello 15.15. Kirjasalon rinteeseen päästiin hyvin, mutta ei siitä eteenpäin. Vihollinen puolustautui betonikorsuissaan sitkeästi eikä pataljoona päässyt eteenpäin. Tavoitteessa oltiin kovasta vastustuksesta huolimatta kello 20. II pataljoonan osalta eteneminen oli pysäytettävä samalle tasalle kovan vastustuksen vuoksi. Tykistöön ja kranaatinheitinkomppaniaan ei saatu yhteyttä, eivätkä pataljoonat ilman tulivalmistelua enää pääsisi eteenpäin. Päivä alkoi hämärtyä. Jo pelkkä liikkuminen synkässä Kirjasalon kuusikossa oli vaikeaa ja pimeässä jopa mahdotonta. I pataljoona asettui tilapäiseen puolustukseen ja varmisti Uudenkylän aukeat. II pataljoona oli ryhmittyneenä tulliaseman tasalle tien eteläpuolella. Ilta oli pimeä ja koko hyökkäyksen ajan oli satanut.
Kun Jalkaväkirykmentti 1 oli 3.–4. syyskuuta ryhmittyneenä Kirjasalon pohjoispuolelle Vepsän–Kärsälän alueella ja valmistautui hyökkäykseen vanhan rajalinjan yli, oli joidenkin sotilaiden keskuudessa alkanut keskustelu vanhan rajan ylittämisestä. Jotkut olivat ilmoittaneet kieltäytyvänsä. Veteraanihaastattelun mukaan II pataljoonasta olisi kieltäytynyt jopa kokonainen komppania. Rykmentistä kukaan ei kuitenkaan ollut jäänyt vanhan rajan pohjoispuolelle, vaan hetken pohdinnan, keskustelun ja kehotusten jälkeen raja oli ylitetty. Sotapäiväkirjoihin ei ole päätynyt mainintoja kieltäytymisistä eikä esimerkiksi päiväkäskyissä ole niihin liittyvistä rangaistuksista viitteitä.
Taisteluosasto Maskulalle alistettu JR 43:n pataljoona oli syyskuun 4. päivän iltaan mennessä päässyt tavoitteeseensa Tikanmäkeen. Vihollinen oli nyt motissa. Se oli huomannut, että tilanne oli hankala ja yrittänyt pienillä partioilla löytää mahdollista aukkoa motista ulos murtautumiseen, mutta turhaan. Siitä huolimatta noin komppanian vahvuinen vihollinen yritti 4.–5. syyskuuta yöllä murtautua motista Lehtokylän suuntaan. Luutnantti Ruokolahden komppania oli aamuyöllä 5. syyskuuta varmistustehtävässä ja päällikkö pyysi kello 05.45 vahvistuksia varmistusasemiinsa ja saikin 1. komppanian sekä pataljoonan kranaatinheitinjoukkueen. Vihollisyritys päättyi JR 1:n konekiväärien tuleen. Asemien eteen jäi sata kaatunutta ja vangiksi saatiin 30. Varmistusosasto menetti kaatuneina yhden aliupseerin ja neljä mistä. Haavoittuneita oli kymmenen. Rykmentin sotilaat olivat yöpyneet Kirjasalon rinteessä. Vihollinen oli ollut koko ajan lähellä. Yksi ryhmä oli huomannut vihollisen läheisyyden aamulla 5. syyskuuta. Paikan alta, missä taistelijapari oli levännyt, oli kuulunut venäjänkieltä. Sotilaat olivat hankkineet nopeasti kasapanoksen ja hiljentäneet korsun.
Taisteluosasto Maskulan ja Taisteluosasto Vänttisen välirajaa tarkennettiin 5. syyskuuta Kirjasalon mutkan puhdistamiseen liittyen. Välirajaksi määrättiin karttasanan Sepänmäki S-kirjain–siitä etelään Tikanmäki ja sen eteläpuolella oleva tienhaara (Vänttiselle kuuluen)–siitä eteläkaakkoon. Taisteluosasto Maskulalle kuului mainitun linjan itäpuolisen alueen puhdistus.
10. Divisioonan hyökkäystä oli jatkettu lähes välittömästi. Taisteluosasto Maskula valmistautui 6. syyskuuta aamulla etenemään eri käskyllä tien Kirjasalo–Lehtokylä suunnassa, vyöryttämään Lehtokylän suuntaan ja jatkamaan kaistan vasemman rajan suunnassa ensimmäisenä tavoitteena Kaitalan aukeiden pohjoisreuna.
Syyskuun 5. päivän aamulla kello 07.00 jatkettiin taas hyökkäystä. Rykmentin kranaatinheitinkomppanialla oli ammuttu kahden minuutin tulivalmistelu ja hyökkäys onnistui. Vihollinen tuhottiin lähes viimeiseen mieheen ja motti saatiin purettua 5. syyskuuta päivän aikana. Kaatuneiden joukossa oli lukuisia upseereita muun muassa yksi eversti, majuri ja kapteeni sekä kaksi politrukkia. Yhteensä kaatuneita oli noin 130. Vankeja otettiin 26. Rykmenttiä vastassa olleen venäläisen rykmentin kalusto oli jäänyt kokonaisuudessaan sotasaaliiksi. Kalustossa oli ollut kuusi raskasta tykkiä ja muutamia suora-ammuntatykkejä sekä kranaatinheittimiä.
Taisteluosasto Maskula siirtyi Kirjasalosta osin jo 5. syyskuuta illalla huoltoon ja lepoon Suur-Kaitalaan, Maaselkään Iso-Korkiamaan harjanteille. Huollon ja levon ohella pataljoonat valmistautuivat hyökkäystä varten.
II pataljoona koottiin Kirjasalon motin laukeamisen jälkeen motin maastoon varmistustehtävään, joka kesti osin vielä 7. syyskuuta aamuun asti. Aamulla kello kuusi pataljoona siirrettiin lepoon noin 500 metriä Suuri-Kaitalan eteläpuolella sijainneen kukkulan maastoon. Pataljoona alkoi valmistautua 8. syyskuuta aloitettavaan hyökkäykseen.
