Jalkaväkirykmentti 1 - Jatkosota

Reservissä ja Vammelsuu-Taipale asemaa linnoittamassa

24.05.1943 - 14.05.1944 - Reservissä

Rintamavastuun vaihto

Kirjallinen käsky Jalkaväkirykmentti 1:n lohkon luovuttamisesta Ratsuväkiprikaatille saapui 15. toukokuuta 1943. Divisioonan esikunta järjesti asiaa koskeneen puhuttelun ja neuvottelutilaisuuden 17. toukokuuta.

Eversti Maskula piti esikunnassaan pataljoonan komentajille, huoltopäällikölle ja erillisyksiköiden päälliköille puhuttelun 16. toukokuuta 1943 klo 14.00. Maskula käski muun muassa, että rykmentti siirtyy taakse ja tilalle tulee Ratsuväkiprikaati. Seuraavana päivänä 17. toukokuuta klo 14.00 Maskula antoi esikäskyn siirtymisestä. Kirjallinen käsky julkaistiin samana päivänä. Rykmentin esikunta, esikuntakomppania, kranaatinheitinkomppania, tykkikomppania ja I pataljoona ryhmitettäisiin Viipuriin, II pataljoona Uudenkirkon Patrun parantolan alueelle ja III pataljoona Kiviniemen varuskuntaan. Samassa yhteydessä komentaja käski asianomaisia tekemään maastontiedustelun vastuualueilleen ja aloittamaan asiaankuuluvat toimenpiteet ja valmistelut joukkojen irrottamiseksi.

Rykmentin komentaja, komentajan adjutantti, huoltopäällikkö, tiedustelu-upseeri ja esikunnan muuta henkilöstöä teki 20. toukokuuta majoitustiedustelun Viipuriin. Myöhään samana iltana saapui Uudenmaan Rakuunarykmentti JR 1:n reservipataljoonan ryhmitysalueelle.

Ratsuväkiprikaati ryhmittyi Silantojärven alueelle 20. toukokuuta klo 23.00 ja rykmentin reservissä ollut I pataljoona lähti marssimaan kohti Valkjärveä 21. toukokuuta aamuyöllä. Rintamavastuu vaihdettiin siten, että III pataljoona oli luovuttanut Järvirintaman taisteluasemat Uudenmaan Rakuunarykmentille 21. toukokuuta klo 21.00 ja II pataljoona Maarintaman Hämeen Ratsurykmentille 22. toukokuuta klo 22.30 Erillisyksiköt olivat luovuttaneet taisteluasemansa 22.–23. toukokuuta kuluessa Ratsuväkiprikaatin joukoille. Komentajat olivat tarkastaneet Maarintaman taisteluasemat vielä 23. toukokuuta päivän aikana ja 24. toukokuuta klo 11.00 eversti Maskula luovutti rintamavastuun Ratsuväkiprikaatin komentajalle eversti Ehrnroothille. Everstit olivat ilmoittautuneet tarkastuksen jälkeen 10. divisioonan komentajalle.

Siirtyminen reserviksi

I ja II pataljoona siirtyivät jalkamarssina Valkjärven asemalle, jossa noustiin junaan. I pataljoona oli saapunut Viipurin Maaskolan asemalle 24. toukokuuta klo 09.00 ja marssinut Sorvalin kasarmeille. Samana iltana pataljoonan komentaja majuri Andersson oli pitänyt puhuttelun yksiköiden päälliköille järjestyksen ylläpidosta. Seuraavana päivänä puoleen päivään mennessä Sorvaliin olivat saapuneet rykmentin kranaatinheitinkomppania, tykkikomppania ja esikuntakomppanian viestijoukkue. Joukot oli käsketty majuri Anderssonin johtoon. Illalla 25. toukokuuta Andersson oli pitänyt puheen ja kiittänyt pataljoonaa lähes kaksi vuotta kestäneestä hyvin suoritetusta rintamapalveluksesta. Hän oli myös todennut, että pataljoona kuului edelleen kenttäarmeijaan, vaikka olikin varuskunnassa. Joukon oli säilytettävä nykyisissä varuskuntaolosuhteissa edelleenkin sotilaallinen ryhtinsä. Jo 26. toukokuuta päivä oli antanut viitteitä, että jotakin uutta oli tapahtumassa. Rykmentin komentaja oli käskenyt majuri Anderssonille, että pataljoonan oli lähetettävä yksi yksikkö kuun vaihteessa piikkilankaestetöihin Raajuun Taipaleen lounaispuolelle. Tehtävän oli saanut luutnantti Platanin 1. komppania. Yksikkö oli saapunut Raajuun 31. toukokuuta klo 12.00 ja aloittanut työt.

II pataljoona marssi Maaskolan ratapihalta kohti Kanneljärveä ja saapui vastuualueelleen Uudenkirkon Patrun parantolan alueelle 22. toukokuuta klo 19.00. Pataljoonan materiaali oli tuotu Patruun kuorma-autoilla vielä samana iltana. Pataljoona oli majoittunut Parantolan päärakennukseen ja sen lähiympäristöön. Seuraavana päivänä 23. toukokuuta everstiluutnantti Heikkinen oli pitänyt puhuttelun yksiköiden päälliköille ja korostanut sisäjärjestyksen, hälytysvalmiuden, vartioinnin ja yleisen käyttäytymisen merkitystä. Seuraavat kaksi päivää olivat olleet varusteiden huoltoa, tupien, telttojen ja varastojen kunnostamista. Estepaalujen teko oli aloitettu 26. toukokuuta Hyttilän ja kirkonkylän maastoissa. Paalujen teon olivat yksiköt hoitaneet vuorotellen. Yksi yksikkö oli käsketty 28. toukokuuta estetöihin Vuottaalle. Heikkinen oli käskenyt kouluttamisesta siten, että viikossa oli ollut neljä koulutuspäivää ja yksi päivä ase- ja varustehuoltoa. Ampumakoulutus oli aloitettu yksiköittäin 2. kesäkuuta.

III pataljoona saapui marssien Kiviniemen varuskunnan kasarmeille 23. toukokuuta klo 02.00 mennessä ja majoittui varuskunnan kasarmeihin. Varuskunnan komendantiksi oli käsketty luutnantti Hallinen ja hänen tilalleen pataljoonan adjutantiksi luutnantti Kurvinen. Pataljoonan 7. komppania otti vastaan varuskunnan vartiotehtävät ja päävartion. Komppania asetti vartiomiehet sekä järjestyspartion. Pataljoonan komentaja majuri Tammisto korosti käskynannossaan yksiköiden päälliköille 25. toukokuuta varuskuntaoloissa noudatettavia käyttäytymis- ja toimintatapoja. III pataljoonan 7. komppania oli saanut käskyn komentaa yksi joukkue 27. toukokuuta Kannaksen Ryhmän suunnittelu-upseeri majuri Ryynäsen käyttöön linnoittamistöihin Taipaleessa. Lisäksi samasta yksiköstä oli komennettu yksi joukkue maanviljelystöihin 28. toukokuuta Haitermaan, Punnusjärven, Viiksanlahden, Valkjärven, Sakkolan, Kiviniemen, Röykkylän ja Pyhäjärven kyliin. Joukkueet palasivat Kiviniemeen 10. kesäkuuta mennessä.

Rykmentin esikunta sijoittui Viipuriin Upseerikadun varrella niin sanottuun Procopén taloon.

Toukokuun 25. pnä 1943 klo 12.00 mennessä olivat kaikki rykmentin joukkoyksiköt ja erillisyksiköt ryhmittyneet käsketyille vastuualueilleen.

(Huom: Oheisessa karttapohjassa rykmentin karttapisteeksi on merkitty Ahijärven seutu, jossa linnoitti I pataljoona. Ahijärveltä lounaaseen Uudenkirkon Patrussa ja Vammelsuussa sekä idässä Vuottaalla ja Siiranmäessä sekä koillisessa Liippuassa, Raajussa sekä Kiviniemellä linnoittivat muut rykmentin osat. Yksityiskohtaisempi karttapiirros rykmentin eri osien sijoittumisesta ja toiminnasta VT-asemassa, Kiviniemessä ja Viipurissa on löydettävissä teoksesta Mäkitalo, Janne ja Vainio, Jukka: Valkeasaaressa läpimurto. Jalkaväkirykmentti 1 jatkosodassa. Docendo Oy, Saarijärvi 2013, s. 231).

Vajaan kahden vuoden etulinjassa olon jälkeen totuttelu elämään kasarmiolosuhteissa oli tuntunut JR 1:n miehistä huojentavalta. Olihan Lempaalassa, vaikka asemasotavaihetta olikin eletty, ollut kuolema läsnä koko ajan. Ei kuolemaa nytkään välttämättä olisi voinut välttää, vaikka etulinja oli tuntunut olevan kaukana. Kun sotilas oli tuntenut kuoleman olevan kauempana kuin viime vuonna tai viime viikolla, oli se helpottanut.

”Sodassahan sitä oltiin koko ajan. Mistä sen tiesi, minä päivänä ryssä pudottaisi pomminsa tänne Viipuriin tai minne tahansa omien joukkojen päälle. Ei silti, kyllä minä tiesin jo sotaan lähtiessäni, että ei minulla mitään hätää olisi. Niinhän siinä kävi. Minä selvisin sieltä ehjin nahoin. Monien aseveljieni kanssa olen asiasta puhunut niissä veljestapaamisissa ja kaikki ovat olleet jollakin tapaa samaa mieltä. Kyllä minullakin monta hyvää ystävää jäi sinne kannakselle”.

Siivouspalvelu, tupatarkastukset ja muu sellainen oli tuntunut kummalliselta hyökkäysvaiheen taistelujen sekä asemasotavaiheen jälkeen. Sorvalin kasarmialueella oli pidetty myös suljettua harjoitusta (sulkeisjärjestys). Kaikki oli kuitenkin tehty niin kuin käskettiin. Oppitunnit linnoitustöistä olivat olleet hyödyllisiä tulevia viikkoja ajatellen. Suomen Marsalkka Mannerheimin ja Suomen Lipun kunniaksi pidettiin 4. kesäkuuta 1943 Viipurin urheilukentällä kenttähartaus. Muodollisen äkseerauksen lisäksi pataljoonien alkukesä kului koulutuksen ja harjoitusten merkeissä, joita pidettiin pääasiassa Linnansaaren harjoitusalueilla, kasarmin kentällä, Patrussa ja Kiviniemessä.

Linnoittamisvaihe

Kannaksen Ryhmän esikunnasta saapui 1. kesäkuuta 1943 kirjallinen käsky, jonka mukaan JR 1 kokonaisuudessaan siirrettään kenttävarustustöihin Kannaksen Ryhmän alueelle. Seuraava kirjallinen käsky oli saapunut 10. kesäkuuta. Siinä käskettiin rykmentin linnoitustöiden vastuualueet. II/JR 1, 13.K ja 14.K saivat työkohteekseen Vammelsuu–Vanhasela alueen, I/JR 1 Ahijärvi–Metsäkylä alueen ja III/JR 1 Siiranmäki–Korpikylä alueen. Joukkojen tuli olla käsketyillä vastuualueillaan 15. kesäkuuta 1943 mennessä. I pataljoonan majoitusalue oli Ahijärvellä, II pataljoonan Vammelsuussa ja III pataljoonan Siiranmäessä ja Korpikylässä. Majoitusalueet eivät olleet mitkään unelmapaikat. Ahijärven maastopohjan kosteus ei helpottanut kesähelteilläkään ja III P:n telttapaikat oli raivattava sankkaan kuusikkoon.

Kannaksen Ryhmän esikunta oli lisäksi käskenyt 22. kesäkuuta, että JR 1 palautettiin 10. divisioonaan ja että rykmentti jatkaa linnoitustöitä aiemmin käsketyillä alueilla. 10. divisioonan esikunta käski 10. heinäkuuta, että rykmentin esikunta tiedustelee ja valmistelee itselleen uuden esikunta-alueen Valkjärven länsipuolelta ja siirtyy sinne 18. heinäkuuta mennessä. Rykmentin esikunta ja esikuntakomppania ryhmittyivät vastuualueelleen 18. heinäkuuta kuluessa majoittuen Pentsilän kylän maataloihin ja nuorisoseurantalolle. Elokuun 13. päivänä 10. divisioonan esikunnan kirjallisella käskyllä rykmentin kranaatinheitinkomppania ja kranaatinheitinjoukkueet käskettiin Liippuan maastoon linnoitustöihin ja täydentämään koulutustaan 22. elokuuta mennessä alistettuna koulutustapahtumissa 10. divisioonan tykistökomentajalle.

Kaikki JR 1:n joukkoyksiköt ja erillisyksiköt olivat saapuneet käsketyille vastuualueilleen määräaikaan mennessä. Pataljoonissa ja erillisyksiköissä oli linnoitustyöt aloitettu välittömästi. Majoitusalueiden järjestelyt eivät tiuhoista tarkastuksista huolimatta olleet aina kunnossa. Vielä elokuussa I pataljoonan majoitus oli ahtaasti toteutettu, pahviteltoista puuttuivat niihin käsketyt laverit ja järjestys oli muutenkin huono. Ongelma ei koskenut vain I P:aa vaan sitä esiintyi muissakin joukoissa. Pahvitelttojen kattoja ei ollut tuettu kunnolla ja ne olivat painuneet sisään. Sadevesiojia telttojen ympärille ei ollut kaivettu, ei myöskään leirialueiden muihin osiin.

Talven lähestyessä pahvitelttojen valmistelua varten rakennettiin ”rykmentin malliteltta” 2. konekiväärikomppaniaan Vammelsuuhun. Pataljoonat kävivät perehtymässä siihen ja rakensivat omat mallitelttansa komppanioittain. Talvikuntoisessa pahviteltassa oli muun muassa tuulikaappi. Teltan seinien suuntaisesti tuli rakentaa riu´uista ulkoseinä, peittää se maalla ja vuorata ulkoseinän yläosan ja teltan seinän välinen rako sammaleella. Seinien väliin tuli siis jäädä kunnollinen ilmarako. Sammalkerroksen ja ulkoseinän päälle teltan katon jatkeeksi tuli rakentaa päreistä räystäs. Komppanioille sallittiin myös tietyissä rajoissa toimiviksi katsomansa omat muutokset, mutta pyrkimyksenä olivat mahdollisimman yhdenmukaiset ratkaisut aina telttojen sisäjärjestystä myöten.

Muutakin rakentamistoimintaa telttavalmistelujen ja linnoittamistöiden ohella tapahtui. Hevosten kunto oli hyökkäysvaiheessa huonontunut ja niiden majoittamiseen kiinnitettiin huomiota. Kunnolliset tallit rakennettiin ennen talvea. Pataljoonien huollon alueet tarvitsivat useita pienempiä rakennuksia. Myös arestikorsut oli rakennettava. Myöhemmin syksyllä rakennettiin saunoja ja kullekin pataljoonalle elokuvaparakki.

I pataljoonan esikunta ja esikuntakomppania pääsivät 23. elokuuta sisämajoitukseen Ahijärven pohjoispuolelle.

JR 1:n vastuulla olleet linnoittamistyöt käsittivät lähinnä taisteluhautojen, piikkilankaesteiden, pesäkkeiden ja muiden ”kevyiden rakenteiden” tekoa. Betoniset korsut, asekorsut ja esterakenteet kuuluivat linnoituskomppanioiden sekä vankiosastojen tehtäviin.

Linnoitustöiden normaalina urakkamitoituksena talvella 1943 käytettiin seuraavia määriä:

Kenraali Hanell moitti I pataljoonan linnoittamistöiden edistymisnopeutta 16. elokuuta. Hän oli kuitenkin käynyt vain Annakristinkankaan työkohteella, jossa urakkatöitä ei ollut tarkoituksella vielä ollenkaan aloitettu.

Koulutus

Pataljoonissa järjestetty koulutus rajoittui alussa lähinnä teoreettiseen opetukseen, esitelmien pitoon ja sotatilannekatsauksiin. I pataljoonassa pidettiin elokuussa esitelmiä pataljoonan taisteluvaiheista kesällä 1941. ”Upseeriharjoitukset” olivat erilaisia teoreettisia tai käytännön opetus- tai harjoittelutilaisuuksia. Niitä pidettiin muun muassa kenttävarustustöitä koskeneista käskyistä ja määräyksistä, säästäväisyydestä rakentamistöissä, pataljoonan rautatiekuljetuksesta sekä iskuryhmän kokoonpanosta ja toiminnasta. Upseeriharjoituksina pidettiin myös liikuntaharjoituksia ja pistooliammuntoja.

Sotahistorian tutkijat selvittelivät hyökkäysvaiheen tapahtumia jo asemasodan aikana. Luutnantti Vaittinen oli lokakuussa 1943 komennuksella kertomassa JR 1:n Kaukolassa, Kaarlahdessa ja Valkjärvellä käymistä taisteluista.

Myöhemmin syksyllä harjoitukset laajenivat taistelukoulutukseksi, kuten ryhmän ja joukkueen puitteissa pidettyyn ryhmittymisharjoitteluun. Koulutustarkastuksia myös järjestettiin. Syyskuun 8. päivänä pidetyn 3. komppanian koulutustarkastuksen kohteina olivat suljettu järjestys, sotilaalliset tiedot ja ryhmittymismuodot. Tarkastuksen arvion mukaan komppanian koulutustaso oli hyvä. Vastaava tarkastus pidettiin myös muissa yksiköissä syyskuun kuluessa ja tulokset olivat vastaavia. 1.K:n koulutustaso arvioitiin erittäin hyväksi. Kouluammuntoja päästiin ampumaan lokakuusta 1943 alkaen.

I pataljoonaan perustettiin syyskuussa 1941 koulutuskeskus, jonka johtajaksi määrättiin kapteeni Rönkkö I pataljoonasta. Koulutuskeskus järjesti muun muassa taistelulähettikursseja, tarkka-ampujakursseja ja panssarintorjuntakurssit kaikkien yksiköiden tarpeisiin. Kurssit järjestettiin pidempänä ajanjaksona aina lauantaipäivisin.

Everstiluutnantti Viljanen johti 20. joulukuuta rykmentin maastontiedusteluharjoituksen. Jalkalan tiellä Raivolan tienhaaran maastossa pidettyyn harjoitukseen osallistuivat pataljoonien komentajat, komppanian päälliköt ja yksi joukkueenjohtaja kustakin komppaniasta.

Kiviniemessä järjestettiin majuri Anderssonin johtamia upseereiden valistus- ja virkistyskursseja. Kiviniemessä tapahtui runsaasti myös muuta koulutus- ja urheilutoimintaa. Luutnantti Viktor Platan määrättiin 3. lokakuuta Kiviniemen urheiluopistoon peräti kuuden kuukauden urheiluohjaajakomennukselle.

Linnoittamisvaihe oli pääosin varsin tapahtumaköyhää aikaa. Päivät kuluivat työmailla ja pataljoonien komentajien lisäksi myös rykmentin komentaja kävi niitä aika ajoin tarkastamassa. Myös divisioonan komentaja seurasi töiden edistymistä ja kävi ainakin lokakuussa työmailla. Pataljoonien majoitusalueet olivat komentajien toinen tarkastuskäyntien kohde. Arjen rutiineihin kuuluivat erilaiset materiaalitarkastukset, pataljoonien iltahartaudet, erilaiset urheilukilpailut ja viihdytystilaisuudet. Viihdytystilaisuuksista mainittakoon Päämajan viihdytyskiertueiden esitykset, eri paikkakuntien järjestämät kotiseutukiertueet, Suomalaisen oopperan kiertue ja säännölliset elokuvaesitykset. Vuorolomat tietenkin pyörivät normaalisti.

Lappeenrannan kotiseutukiertue vieraili kapteeni Fromin johtamana 28. joulukuuta 1943 I pataljoonan sotilaskodissa. Seurue tarjosi Lappeenrannan seudun miehille korvikkeet I pataljoonan sotilaskodissa. Kiertue järjesti myös viihdytystilaisuuden Kino Kitapuussa. Uutuuttaan hohtava elokuvateatteri oli vihitty käyttöön itsenäisyyspäivänä. JR 1:n oma orkesteri osallistui tilaisuuden ohjelmaan.

Reservi- ja linnoittamisvaiheessa yritettiin palveluksen vastapainoksi myös rentoutua. I pataljoona järjesti 4. syyskuuta pataljoonan upseerikerholla upseerikunnan juhlat. Upseerilounaat ja -päivälliset säännöllisesti järjestänyt pataljoonan upseerikerho lakkauttamista harkittiin myöhemmin, koska kenttämuonituksen ulkopuolisten ruokailujen järjestäminen oli kiellettyä. Kerhon jäsenet eivät enää pitäneet järkevänä kokoontua erilliselle kerholle syömään kenttäkeittiössä tehtyä ruokaa. Ainakin eri koulutustapahtumien pitopaikkana kerhon toiminta jatkui. Lähteet eivät kerro millaisessa tilassa kerho toimi.

Lempaalassa kesäkuussa 1942 perustetun Jalkaväkirykmentti 1:n aseveliyhdistyksen kokous järjestettiin I pataljoonan sotilaskodissa Ahijärvellä 5. lokakuuta 1943. Kokouksen puheenjohtajana toimi majuri Harry Andersson. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Heikkinen.

Linnoittamistehtävien lisäksi JR 1:llä oli koko ajan tehtävänään Kannaksen Ryhmän reservinä toimiminen. Tätä silmällä pitäen rykmentille alistettiin 14. joulukuuta 21. tykkikomppania, jonka kalustona olivat 75 millimetrin saksalaiset panssarintorjuntatykit. Rykmentin johdon keskuudessa järjestettiin myös taktista taitoa ylläpitävää koulutusta. Joulukuun 18. Valkjärvellä pidettyyn karttaharjoitukseen osallistuivat rykmentin komentaja, pataljoonien komentajat, esikuntapäällikkö ja huoltopäällikkö. Harjoituksen aiheena oli vihollisen Rajajoen–Seivästön alueelle tekemän maihinnousun torjunta.

Henkilövaihdoksia

Rykmentti menetti kokenutta päällystöään muihin joukkoihin. Pitkään komppanianpäällikkönä kapteeni Ahti Rönkkö siirrettiin 17. heinäkuuta 1943 Kannaksen Ryhmän esikuntaan. Luutnantti Turakka rykmentin esikuntakomppaniasta siirrettiin Jääkäripataljoona 6:een 8. heinäkuuta 1943. Kapteeni Vilho Viljakainen III pataljoonasta siirtyi II P:aan 7. komppanian päälliköksi 13. kesäkuuta 1943. Merikadetit, luutnantit Airanne ja Ljungqvist saapuivat rykmenttiin 29. kesäkuuta ja 3. heinäkuuta 1943. Airanne määrättiin I pataljoonana ja Ljungqvist kranaatinheitinkomppanian.

Rykmentti sai upseeritäydennystä lähes jokaiselta Niinisalossa järjestetyltä Upseerikoulun kurssilta. Nykyistä Reserviupseerikoulua vastanneelta kurssilta saapui 21. kesäkuuta 1943 jokaiseen pataljoonaan kolme tai neljä upseerikokelasta.

Henkilötäydennyskeskus alkoi syksyllä 1943 lähettää täydennysmiehiä pataljoonien määrävahvuisina pitämiseksi. I pataljoona vastaanotti 29. syyskuuta 30 miestä ja 16. lokakuuta 29 miestä. Miehet olivat pääosin jalkaväen koulutuskeskuksissa muutaman kuukauden pikakoulutuksen saaneita nuorukaisia, mutta mukana oli myös heinä–syyskuun aikana haavoittuneita ja haavoistaan toipuneita rykmentin sotureita.

Rykmentin komentaja vaihtui 18. marraskuuta 1943. Eversti Lauri Maskula siirtyi Jalkaväkirykmentti 16:n komentajaksi. Hänen tilalleen tuli muun muassa Päämajan operatiivisella osastolla palvellut everstiluutnantti Tauno Viljanen. Uusi ja vanha komentaja kiersivät pataljoonien työkohteet ja majoitusalueet pikaisesti ennen tehtävien luovutustilaisuutta. Viljasen ensimmäinen todellinen perehtymiskohde oli rykmentin henkilöstö, johon tutustumiseen hän käytti runsaasti aikaa.

Kunniaa ja kurinpitoa

Asemasotavaiheessa kunnostautuneiden ylennykset ja kunniamerkeillä palkitsemiset jatkuivat kesällä ja syksyllä 1943. Heinäkuun 8. päivänä luutnantiksi ylennettiin vänrikit Salonen, Leivo, Kantonen, Aavikko, Jussilainen, Lindbohm ja Uotila. Vänrikeiksi ylennettiin vääpelit Hormalainen, Kelkkä, Mälkki, Räisänen, Toikka ja Tiainen. Aliupseeriylennyksiä mainittakoon 31. heinäkuuta 1943 ylikersantiksi ylennetyt kersantit Sipilä, Matikka, Huuska, Lensu, Liski ja Ovaska sekä kersantiksi ylennetyt alikersantit Paasonen, Pusaniemi, Laihonen, Suokas, Hiltunen, Tastula, Erä-Esko, Meskanen, Oikkonen ja Ojala. Peräti 31 korpraalia sai samana päivänä alikersanttinimityksen.

Reservi- ja linnoittamisvaiheessa alkoivat kurinpidolliset ongelmat lisääntyä. Aiemmin tehdyistä rikkeistä saatujen rangaistuksien lisäksi ilmestyivät rykmentin päiväkäskyihin myös erilaisista kuuliaisuusrikoksista määrätyt seuraamukset. Lievimmissä tapauksissa seuraamus 6–24 vuorokautta arestia. Pahimmat rikkomukset olivat yleensä samojen ongelmatapausten tekemiä, joiden aiempienkin seuraamusten suorittaminen oli vielä kesken. Alkoholi liittyi hyvin voimakkaasti näiden muutamien herrojen toimintaan. Ennen pitkää he kuitenkin poistuivat rykmentin vahvuudesta suorittamaan ehdottomaksi määrättyä vankeustuomiotaan Viipurin lääninvankilaan. Luvattomia poissaoloja pidettiin raskaampina tekoina. Lyhyistäkin luvattomista poissaoloista seurasi kovennettua arestia kuusi vuorokautta. Jos poissaolo oli kestänyt yhdestä kahteen vuorokautta, oli seuraamuksena yleensä 14–30 vuorokautta arestia. Rykmentin komentajan kurinpitovalta riitti lievempien rikosten seuraamuksen määräämiseen, mutta 10. divisioonan kenttäoikeus joutui käsittelemään vankeustuomiokynnyksen ylittäneet teot. Kuritushuone- tai vankeustuomio määrättiin reservi- ja linnoittamisvaiheen aikana ainakin 13:lle JR 1:n sotilaalle. Sotilasarvossa vanhin heistä oli ylikersantti, joka oli Lempaalasta lähtenyt luvattomalle lomalle väärentäen lomatodistuksensa. Tekoon liittyi vielä erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tapahtunut sotilaan arvolle sopimaton käyttäytyminen. Seitsemän kuukauden ja 10 päivän vankeusrangaistuksen lisäksi hänet alennettiin miehistöön kuuluvaksi.

Rykmentti sai tiedon edessä olevasta rintamavastuun vastaanotosta ennen toukokuun puolta väliä. Pataljoonien komentajat pitivät asiaa koskevat puhuttelunsa yksiköiden päälliköille ja erillisjoukkueiden johtajille iltapäivän ja illan kuluessa. Rintamalle siirtymistä koskeneet valmistelut aloitettiin. Joukot siirtyivät porrastetusti kohti Valkeasaarta. Osa ehti järjestää rykmentin komentajalle juhlallisen ohimarssinkin. Ensimmäiset marssit alkoivat 14. toukokuuta ja viimeiset joukkueet olivat perillä Oljymäen–Valkeasaaren alueella 20. toukokuuta 1944.

Tilinpäätös

Noin vuoden kestäneen linnoitustyövaiheen aikana JR 1:n vastuualueilla oli tehty töitä aika ajoin ympäri vuorokauden. Paalutettua piikkilankaestettä oli rakennettu 32 kilometriä, taisteluhautaa kaivettu 36 kilometriä, konekivääripesäkkeitä rakennettu noin 150 kappaletta ja suojakomeroita sekä ampumapesäkkeitä rakennettu noin 300 kappaletta kumpiakin.

Linnoittamisurakoiden lisäksi rykmentti oli järjestänyt varsin tarpeellista koulutusta. Hyökkäysvaiheen ja asemasodan veteraanit eivät sitä välttämättä olisi kaivanneet, mutta jalkaväen koulutuskeskuksissa pikakoulutuksen saaneet nuoret asevelvolliset kylläkin. Rykmentin henkilöstö ehti vuoden kestäneen reservi- ja linnoittamisvaiheen aikana varsin paljon uusiutumaan ja onkin epävarmaa, ehtikö joukkokiinteys, jonka rakentumisesta jo Lempaalan vaiheen miehistövaihdosten aikaan oltiin huolissaan, rakentua ennen rykmentin joutumista Valkeasaareen.