Vetäytyminen Uudellekirkolle
JR 1:n sotilaat vetäytyivät pääasiassa Lintulan–Joutselän–Polviselän–Kivennavan kautta Kanneljärvelle ja sieltä edelleen Uudenkirkon kaakkoispuolelle. Valkeasaaresta irtauduttaessa miehiä oli tullut yksin, taistelijapareina ja noin ryhmän suuruisina osastoina. Mitä kauemmas etulinjasta oli vetäydytty, sitä suuremmiksi vetäytyvien osastojen koko kasvoi. Metsistä ilmestyi yksittäisiä miehiä ja liittyi omiensa joukkoon. Lintulan risteysalueella oli sijoitettu JR 1:n viitta osoittamaan Uudenkirkon suuntaan.
Pääosa Jalkaväkirykmentti 1:stä oli ryhmittynyt keskiyöhön 13. kesäkuuta 1944 mennessä uudelle ryhmitysalueelleen Uudenkirkon kaakkoispuolelle. Maantiejärvellä vietetty vuorokausi 12. kesäkuuta oli käytetty uudelleenjärjestelyihin ja huoltoon. Puutteet olivat merkittäviä, koska suuri osa johtajista ja pääosa raskaasta aseistuksesta oli menetetty. Täydennyksiä oli kuitenkin alkanut saapua ja rykmentin rivit olivat jälleen tiivistyneet. Rykmentin uudelleenjärjestelyissä majuri Andersson määrättiin rykmentin esikuntapäälliköksi, kapteeni Palatsi ensimmäisen pataljoonan komentajaksi ja kolmannen pataljoonan komentajaksi majuri Pekkarinen majuri Tammiston tilalle.
Lepoon ja huoltoon ei jäänyt riittävästi aikaa. Divisioonan esikunnasta saapui 14. kesäkuuta ilmoitus, että VT-linjalla oli tapahtunut vihollisen murto. Tiedon mukaan vihollinen oli tunkeutunut kärjellään Lempiälään Vammeljärven eteläpäässä, missä oli noin 30 panssarivaunua ja komppanian verran jalkaväkeä. Tieto panssariuhasta oli merkittävä, koska rykmentin panssarintorjunta-aseistusta ei ollut saatu täydennettyä riittävästi. Myös konetuliaseita puuttui suuria määriä määrävahvuuksiin nähden.
I pataljoona sai 14. kesäkuuta käskyn marssia kohti Maantiejärven maastoa. Pataljoona oli alistettu Osasto Haanterälle. Vahvennetusta 3. prikaatista koostuneen osaston tehtävänä oli estää vihollisen eteneminen rautatien suunnassa pohjoiseen.
