LIITY KANNATUSJÄSENEKSI

Jalkaväkirykmentti 1 - Jatkosota

Kaukolan valtaaminen

06.08.1941 - 08.08.1941 - Taistelu

Hyökkäyksen jatkaminen Kaukolaan

Jo 5. elokuuta illalla oli rykmentti saanut esikäskyn hyökkäyksen jatkamisesta Kaukolaan, kirjallisesti se saatiin 6. elokuuta aamuyöllä kello kolme. Käskyssä ei tällä kertaa puhuttu Taisteluosasto Maskulasta, vaan hyökkäyksen jatkotehtävä annettiin vahvennetulle Jalkaväkirykmentti 1:lle. Rykmentti sai vahvennukseksi majuri Häkkisen komentaman Kevyt Osasto 16:n, jonka vastaanottamiseksi oli lähetettävä opas 6. elokuuta kello kuusi alkaen Ilmeen eteläpuoliseen tienhaaraan.

Vahvennetun JR 1:n tuli ensinnäkin vallata Ojajärven aseman seutu. Toisena tehtävänä oli jatkaa kevennetyin voimin jo ennen Ojajärven valtausta, jos mahdollista, vähintään yhdellä pataljoonalla ja Kevyt Osasto 16:lla tavoitteena Kaukolan kirkonkylän–Sylijärven–Haajoenkylän–Liinamaa–Kaukolankylän tierengas, jossa oli varmistettava ja tiedusteltava pääteiden suuntiin. Osastoa oli ajateltu käytettäväksi laajaan kiertoliikkeeseen Inkilän kautta.  Divisioonan esikunta ei tässäkään tapauksessa tehtävätaktiikalla hienostellut, vaan määritti kuinka suurella joukolla Kaukolaa kohti oli jatkettava jo ennen Ojajärven haltuunottoa. Operaatioidea oli sinänsä oivallinen. Ojajärven taistelun ollessa vielä käynnissä aiottiin päätien suunnassa edetä syvällä vihollisen alueella ollutta tavoitetta kohti ja tehdä noin 15 kilometriä pitkä koukkaus lounas–itä suunnasta. Ratkaisu siitä, miten Kaukolaan hyökätään, oli kuitenkin tehty divisioonan esikunnassa, vaikka joukot oli annettu eversti Maskulalle.

Koska II pataljoona oli saanut vallattua Ojajärven jo 6. elokuuta, oli hyökkäystä lähtenyt jatkamaan samana päivänä majuri Anderssonin I pataljoona, eikä Kevyt Osasto 16:n kiertoliikettä tarvittukaan. Maskula päätyi Sihvolta saamia perusteita noudattaen hyökkäämään kolmella pataljoonalla siten, että I pataljoona hyökkäsi vasemmalla, Kevyt Osasto 16 keskellä ja II pataljoona oikealla. Kaksi ensiksi mainittua pataljoonaa suunnattiin toimintaan nopeasti.

I pataljoonan tehtävänä oli vallata Kaukolan kirkonkylä ja varmistaa Kaarlahden suuntaan. Pataljoonan tuli edetä pääosillaan suunnassa Ojajärvi–Rahelammen eteläpää–Kalliokorven itäpuoli–Kortesuonkylä–Kaukolan kirkonkylä. Yksi vahvennettu komppania tuli suunnata tietä Ojajärvi–Järvenpää–Kaijankylä–Kaukolan kirkonkylä pitkin.  Myöskään eversti Maskula ei jättänyt alaiselleen pataljoonan komentajalle paljoa liikkumavaraa tehtävän toteuttamistavan suhteen. Pääosa pataljoonaa suunnattiin kapeita metsäteitä pitkin ja vasemman kautta hieman pitempää reittiä vahvennettu komppania. Ratkaisu vaikuttaa perustellulta. Päätiestöllä oli kohdattu murrosteita ja miinoitteita sekä vihollisen kenttävarustettuja tukikohtia. Välialueet olivat pienemmällä miehityksellä ja hankalamman maaston kautta etenevä pataljoonan pääosa saattaisi päästä yllätykseen. Päätöksellään Maskula kuitenkin sitoi alaisensa pataljoonan komentajan kädet. Sotapäiväkirjamerkinnät eivät kerro, että hyökkäystiestöä olisi käsketty tiedustella. Se kuului tietenkin ohjesääntöjen mukaiseen toimintaan, mutta käytössä ollut aikakaan ei olisi partioiden lähettämistä mahdollistanut.

II pataljoona liittyi hyökkäykseen edeten läntisempää tietä Ojajärvi–Kirkonmaa–Ala-Kaukola–Haajoen kylän eteläpää–Sylijärvi, tehtävänään ottaa haltuun Sylijärven maasto ja varmistaa Matikkalan ja Räisälän suuntiin.

Kun Kaukolaa kohti oli jonkun aikaa marssittu, nähtiin tien varressa venäläisten ruumiita ja turvoksissa olleita eläinten ruhoja ympäriinsä. Karmaiseva näky ei sen kummemmin JR 1:n miehiä hätkähdyttänyt. Sotilaat olivat ajatelleet, että vastaavia näkyjä tulee varmaan vielä eteen useita kertoja. Jälkeenpäin asiasta oli puhuttu ja joku oli sanonut, että milloinkahan sitä itse olisi jonkin ojan pohjalla.

Kevyt Osasto 16:sta muodostetun Osasto Hirven tehtävänä oli edetä tien Ojajärvi–Kirkonmaa–Liinamaa–Kaukola suunnassa, ottaa alue tukialueekseen ja suunnata voimakkaat tiedusteluosastot Matikkalan ja Räisälän suuntiin. Osasto oli edennyt kohti Kaukolaa heti Ojajärven tultua vallatuksi, mutta oli Liinamaan kylässä voimakasta vastarintaa kohdattuaan joutunut ryhmittymään puolustukseen 6. elokuuta kello kuuden tienoilla. Osaston komentajana toiminut kapteeni Koukku kaatui kylässä käydyissä taisteluissa illalla 6. elokuuta kello 18.30. Osaston tueksi lähetettiin kranaatinheitinkomppania. Osasto jatkoi seuraavana yönä hyökkäystä tien suunnassa kohti Sairalaa.

Maasto ja vihollinen muuttavat suunnitelmia

I pataljoona oli lähtenyt 6. elokuuta iltapäivällä liikkeelle, mutta nopeasti kävi ilmi, että kaavailtu etenemistie Kalliokorven itäpuolitse Kortemaan kylään oli kulkukelvoton. Pataljoona oli pakotettu siirtymään samalle hyökkäysuralle kuin siitä irrotettu vahvennettu komppania. Alkuperäistä reittiä etenemään lähetettiin kuitenkin partio, jottei korpeen jäisi yllätyksiä. I P ohitti Osasto Hirven ryhmitystasan, kohtasi matkallaan vain vihollispartioita ja onnistui etenemään Kaukolan kunnalliskodin pohjoispuoliseen maastoon yöllä 7. elokuuta. Siellä pataljoona kohtasi yllättäen voimakasta vihollisvastarintaa, eikä liike enää jatkunut ilman tulivalmistelua.

II pataljoona eteni Sylijärven maastoon aamuyöllä 7. elokuuta. Pataljoonan kranaatinheitinjoukkue ampui tulivalmistelun ja luutnantti Ruokolahden 3. komppania hyökkäsi. Sylijärvi-karttasanan itäpuoleisen metsäsaareke oli vallattu kello kahdeksan aikaan ja alueen puhdistaminen voi alkaa. Vankeja saatiin ja sotasaalista, muun muassa pioneeripataljoonan esikunta-auto. Alueen puhdistaminen ei ollut pelkkää haravointia, vaan tulitaisteluita käytiin toistuvasti.

I pataljoona oli yön kuluessa onnistunut etenemään karttasanan Kaukola au-kirjainten kohdalla olleelle kukkulalle ja kunnalliskodin kukkulalle. Eteneminen oli hidasta kunnalliskodin kukkulalla toimineiden vihollisen tarkka-ampujien vuoksi. Kaukolan tienristeyksen luoteissektorin perukoilla oli niin sitkeä tukikohta, ettei sen vastarinta laantunut edes patteriston ensimmäisten tulivalmistelujen vaikutuksesta. Hyökkäysyritykset eivät onnistuneet.

III pataljoona oli 6. elokuuta luovuttanut rintamavastuun majuri Turkan pataljoonalle. Tässä taisteluvaiheessa III P oli kärsinyt yhden upseerin, viiden aliupseerin ja yhdeksän miehen tappiot haavoittuneina. Yksi vaikeasti haavoittunut aliupseeri menehtyi myöhemmin. Vihollinen oli vetäytynyt Roinilan kylästä noin kaksi kilometriä etelään. Pataljoona siirrettiin poikkeuksellisesti autokuljetuksilla reserviksi Suuri-Saarijärven pohjoispuoliseen maastoon.

Eversti Maskula oli tullut itse katsomaan ongelmallista tilannetta Kaukolassa ja käskenyt majuri Mäntylän reservissä olleen III pataljoonan hyökkäämään Kaukolan pohjoispuolelle. Tehtävänä oli katkaista noin kaksi kilometriä Kaukolan pohjoispuolella kulkenut Kaukola–Kaarlahti tie 8. elokuuta mennessä. III P siirtyi 8. elokuuta aikaisin aamulla Kaukolan kylään ja jatkoi etenemistä kohti Koverilaa. Pataljoona oli saanut alistukseksi moottoroidun panssarintorjuntatykkijoukkueen ja tykistön tulenjohtueen. Pääsmänlammen kaakkoispuolelle kaivautunut vihollinen kuitenkin pysäytti etenemisen illansuussa. Hyökkäystä jatkettiin ja suurien vaikeuksien jälkeen se onnistui etenemään. 7. komppanian ryhmitykseen ajoi 8. elokuuta aamupäivällä neljä vihollisen hyökkäysvaunua, joista yksi ehdittiin tuhoamaan. Elokuun 9. päivä käytiin jatkuvia taisteluita ja liike saatiin jatkumaan tykistön tukemana niin, että Koverilan kansakoulu saavutettiin hieman ennen puoltayötä. Kansakoulusta noin 200 metriä koilliseen havaittiin uudet vihollisen puolustusasemat. Oli pysähdyttävä yön ajaksi, ennen kuin niitä vastaan hyökättäisiin. Rintamavastuun vaihto koitti kuitenkin ennen aamuista hyökkäystä. I pataljoona vaihdettiin eteen ja III P pääsi huoltoon.

I pataljoonan hyökkäyksen pysähdyttyä yöllä 7./8. elokuuta päädyttiin III P:n koukkauksen lisäksi myös suoraviivaiseen voimakkaan tykistötulen tukemaan hyökkäykseen. Aamulla 8. elokuuta klo 05.00 divisioonan tykistö ampui kolmen minuutin tulivalmistelun. Sen jälkeen I pataljoona hyökkäsi Kaukolan kylään ja valtasi sen klo 15.00 mennessä. Kirkonkylässä ollut vihollisen kenttäsairaala oli ehditty evakuoida. Metsiin väistyneitä pienempiä sotilasryhmiä ja yksittäisiä miehiä antautui vielä muutaman päivän kuluttua. Sotasaaliin kokoamisen ohella JR 1:n miehet pääsivät ihmettelemään nähtävästi vapun juhlallisuuksia varten kansakoulun edustalle pystytettyä neuvostohenkistä kunniaporttia.

III pataljoonan hyökätessä 3. konekiväärikomppanian joukkueet oli alistettu tavanomaisesti kullekin kiväärikomppanialle. Elokuun 8. päivän taistelut Kaukolan–Koverilan alueella aiheuttivat myös tappioita. Alikersantit Viljo Värtö ja J. Salorinne haavoittuivat. Puujalan kanssa lemiläisten omaan konekiväärikomppaniaan vain viikko aikaisemmin puoliväkisin mukaan tullut talvisodan sotainvalidi Viljo Värtö jäi tajuttomana vihollisen hallinnassa olleelle alueelle. Vihollinen tutki puolikuolleen alikersantin, vei hänen arvoesineensä, peitteli havuilla, mutta jätti pistelemättä rotanhäntäpistimillä, kuten myöhemmin eräälle toiselle rykmenttiläiselle tapahtui. Värtö heräsi myöhemmin, ryömi yli kilometrin matkan kohti omia joukkoja ja tuli pelastetuksi.

Kaukolan taisteluiden aikana rykmentin jääkärijoukkuetta käytettiin nopeasti liikuteltavana ja tulivoimaisena, mutta toki miesmäärältään pienenä iskujoukkona erilaisten pikatilanteiden ratkaisuun ja partiotehtävien toteuttamiseen. Näissä tehtävissä erityistä rohkeutta, huimapäisyyttä, mutta niitä tärkeämpänä kuitenkin kylmäpäisyyttä osoitti hirvensalmelainen vasta kaksikymmenvuotias sotamies Pauli Tanttu.