Viimeiset viivytystaistelut
Vihollinen oli lisännyt kesäkuun 17. päivänä edelleen voimiaan Pietari–Viipuri tien suunnassa Suulajärven–Muolaanjärven tasan länsipuolella. Myös rannikolla vihollinen oli jatkanut hyökkäystään Kuolemajärven itäpuolelle. Samoin Kaukjärven–Viipurin tien suuntaan oli keskitetty uusi yhtymä.
Kun everstiluutnantti Viljanen näki 17. kesäkuuta aamulla pataljooniensa väsyneet, kovia kokeneet miehet, hän otti yhteyttä divisioonan komentajaan kenraalimajuri Sihvoon ja pyysi lupaa irtautua. Rykmentti oli saatava lepoon ja huollettavaksi suunnitellulle seuraavalle viivytystasalle Huumolan alueelle. Divisioonan komentaja antoikin luvan irtautua suunnitellulle alueelle.
Viljanen antoi irtautumiskäskyn 17. kesäkuuta kello 06.30. Irtautumistilanteessa oli Kaukjärven eteläpäästä Kalliolan kylän talojen takaa syöksynyt kuusi panssarivaunua. Panssarivaunujen kannet olivat täynnä puna-armeijan sotilaita. Panssarivaunujen takana seurasi kuorma-autoja, joiden lavat olivat täynnä vihollisia. Panssarivaunut olivat ajaneet suoraan III pataljoonan ryhmityksen läpi ja edelleen takana ryhmittyneenä olleen II pataljoonan ryhmityksen läpi. Rykmentillä ei ollut yhtään panssarintorjunta-asetta. Sotilaat olivat ampuneet käsiaseillaan panssarivaunujen kansilla ja kuorma-autojen lavoilla olevia venäläisiä niin pitkään kuin tilanne oli sen sallinut. Kaukjärven lounaisrannassa kulkeva tie pääosin ja järven luoteispäässä oleva Summajoen ylittävä niin kutsuttu Ryysin silta joutui vihollisen haltuun. Pataljoonat joutuivat irtautumaan metsien kautta.
Kaukjärven ylitys
I pataljoona oli joutunut rykmentistä erilleen jo 16. kesäkuuta jouduttuaan vetäytymään Kaukjärven pohjoispuolitse Uimolan kylän alueelle. II pataljoona oli jäänyt Kaukjärven tien ja itse järven väliselle metsäkannakselle eikä päässyt tielle. III pataljoona oli päässyt irtautumaan Kaukjärven tien eteläpuolitse metsiä pitkin Iivanalan–Hopialan kylien kautta Summajoen yli Summan tielle. Huoltokomppania oli päässyt viime hetkellä irtautumaan Työppölän kylän kautta Huumolan suuntaan.
II pataljoona oli aamulla 17. kesäkuuta kello 09.30 hankalassa tilanteessa. Tielle ei päästy. Ainoana vaihtoehtona oli etsiä Kaukjärvestä mahdollisimman kapea kohta ja uida siitä yli. Noin kilometrin etäisyydeltä järven luoteispäässä sijainneelta Ryysin sillalta oli löydetty järven kapein kohta. Järven pää oli sillä kohtaa vielä taipunut sopivasti vähän länteen. Oletettiin, että sillalla ollut vihollinen ei ollut nähnyt uimareita. Pataljoonan komentaja everstiluutnantti Heikkinen oli otettu matkalla mukaan. Hän oli fyysisesti äärimmäisen väsynyt. Heikkisen lähetti löysi järven rannasta sopivan kokoisen puulaatikon ja joitakin airon kaltaisia välineitä. Heikkinen laitettiin istumaan laatikon pohjalle ja lähetti souti hänet vastarannalle. Heikkinen selvisi lähettinsä avulla Summan tielle ja edelleen evakuoitavaksi kenttäsairaalaan.
Hitaasti mutta varmasti olivat pataljoonan miehet uineet harvennetuin välein mahdollisimman vähän ääntä pitämällä vastarannalle. Henkilökohtaiset aseet pyrittiin tuomaan mukana, mutta kaikki raskaampi kalusto oli jätetty. Kenttäkeittiöt, konekiväärit ja kevyt kranaatinheittimet oli upotettu järveen. Uintia häiritsi järven kaakkoispäästä harvakseltaan ampuneet vihollisen suora-ammuntatykit. Rykmentin miehiä on vaivannut tilanteessa koettu voimattomuuden tunne ja rykmenttiä väheksynyt asenne. ”Meitä oli pidetty kuulemma taistelukyvyttöminä. Olisivat antaneet kunnon aseet niin tilanne olisi saattanut olla toisenlainen.”
Kokoontuminen Huumolan ympäristöön
Rykmentin väsyneet sotilaat oli saatu koottua yhteen Huumolan–Yläsommeen alueelle mukaan lukien I pataljoona. Oli hetki aikaa levätä ja huoltaa. Rykmentin komentaja oli huolestuttanut omasta joukostaan, joka oli ollut edessä viivytystehtävällä Iivanalassa. III pataljoonan osasto Vainion oli käsketty viivyttämään Iivanalassa ja varmistamaan rykmentin pääosien vetäytyminen Huumolan alueelle Jalkaväkirykmentti 58:n ryhmityksen taakse. Rykmentin pääosien ollessa Huumolan alueella, käski rykmentin komentaja viestiupseerille, että osasto Vainio olisi saatava pois Iivanalasta. ”Muuten ne jäisivät sinne.” Viime tingassa oli rykmentin viestialiupseeri henkilökohtaisesti mennyt Iivanalan alueelle ja välittänyt rykmentin komentajan käskyn osasto Vainiolle irtautumisesta. Osasto pääsi ehjänä Huumolan alueelle.
