LIITY KANNATUSJÄSENEKSI

Jalkaväkirykmentti 1 - Jatkosota

Taistelut Vammeljoki-linjalla

15.06.1944 - 16.06.1944 - Taistelu

Taistelut Vammeljoki-linjalla

I pataljoonan tehtävänä oli varmistaa Vammeljärven purolinja. Jo 15. kesäkuuta ensimmäinen pataljoona oli saanut käskyn ryhmittyä puolustukseen Vammeljärven–Rieskjärven–Halolanjärven kannaksille, mutta jäi uuteen tehtäväänsä purolinjalle. Puolustusryhmitys oli harva. Osaan lohkosta oli jäänyt miehittämättömiä aukkoja, joita pyrittiin valvomaan partioimalla. Ryhmityksen oikeasta reunasta Vammeljärven rannasta oli viidestä kuuteen kilometriä matkaa rautatielle. Taisteluasemia kaivettiin koko päivä niillä vaatimattomilla välineillä, mitä oli käytettävissä. vihollinen aloitti hyökkäyksen rautatien suunnassa 15. kesäkuuta noin kello 19.00. Vihollinen pääsi osillaan 4. komppanian selustaan.

Lännempänä 1.K ja 2.K joutuivat koviin taisteluun ylivoimaisen vihollisen kanssa. Miehittämättömistä aukoista oli päässyt jatkuvasti vihollisjoukkoja selustaan tukikohtien taakse. Oikea sivusta pysyi vaivoin asemissaan mutta vasen sivusta oli joutunut suuriin vaikeuksiin. Tilanne muuttui uhkaavaksi, kun pataljoonan vahvuinen vihollinen oli päässyt Uudellekirkolle johtavalle tielle ja oli ryhtynyt jatkamaan hyökkäystään Uudenkirkon suuntaan. Osasto Haanterä oli saanut onneksi vahvennetun komppanian täydennykseksi. Tästä vahvennuksesta ja Haanterän vajaasta pataljoonasta oli muodostettu osasto, jonka vastahyökkäyksellä vihollinen saatiin pysäytettyä. I pataljoona alistettiin majuri Tauno Kopralle 3. prikaatista I P:n ja Kopran oman pataljoonan voimin tehtävää vastahyökkäystä varten. Vastahyökkäys yhdessä Kopran pataljoonan kanssa aloitettiin alkuillasta 15. kesäkuuta. Hyökkäys onnistui ja Uudenkirkon tie hyökkäystasalla saatiin haltuun puoleen yöhön mennessä.

Rykmentin II ja III pataljoona olivat ryhmittyneet puolustukseen käsketyille kannaksille. Rykmentti oli ryhmittynyt käsketylle tasalle puolustukseen 15. kesäkuuta kello 17.00 mennessä. Tältä tasalta alkoivat rykmentin viivytystaistelut. Taisteluasemat olivat vanhoja talvisodan aikaisia asemia ja niitä ryhdyttiin syventämään välittömästi. Rykmentin edessä viivyttäneen jalkaväkirykmentti 58:n pataljoonat vetäytyivät jalkaväkirykmentti 1:n ryhmityksen läpi ja ryhmittyivät samalle tasalle.

III pataljoona alistettiin Jalkaväkirykmentti 58:lle. Taistelukosketus viholliseen saatiin 6. komppanian alueella 15. kesäkuuta noin kello 19.15. Illan taistelujen aikana hyökkäykset oli torjuttu ja tuhottu noin kymmenen panssarivaunua. Pääosa tuhottiin panssarintorjuntatykeillä osan panssarivaunuista juuttuessa suohon. Vihollisen eteneminen oli saatu pysäytettyä.

Vihollisen panssarivaunuja ilmestyi lisää rykmentin ryhmityksen eteen aamulla 16. kesäkuuta kello 04.00–05.00. Panssarivaunut olivat noin 400 metrin päässä edessä. Ne ajoivat kiviesteen takana edestakaisin ja tulittivat tykeillään sekä konekivääreillään. Vihollisen jalkaväki oli yrittänyt useissa kohdissa pienillä osastoilla tunkeutua taisteluasemiin, mutta kaikki yritykset lyötiin takaisin omalla ja jalkaväkirykmentti 58:n tulella.

Vihollisen raju tykistökeskitys alkoi tien suunnassa kolmannen pataljoonan vastuualueelle16. kesäkuuta noin klo 14.45. Keskitys oli kestänyt kello 15.20 asti. Valkeasaaren tapahtumat muutama vuorokausi aiemmin palasivat rykmentin sotilaiden mieleen.

Kesäkuun 16. päivän illalla vihollinen oli ryhmittynyt noin 400–500 metrin päähän ryhmityksen eteen ja hyökkäsi noin komppanian vahvuisella osastolla tien suunnassa. Hyökkäys torjuttiin tehokkaalla konekivääritulella. Myös oikealla toisen pataljoonan vastuualueella oli vihollinen hyökännyt illalla kello 19.00 jälkeen. Hyökkäys torjuttiin.

Vihollinen yllättää

Tilanne 16. kesäkuuta illalla huolestutti rykmentin miehiä. Rykmentin vasemmalla ja oikealla puolella, erityisesti vasemmalla, taistelujen äänet kuuluivat ikään kuin taisteluja olisi käyty useita kilometrejä rykmentin puolustusasemien tasan takana. Oikealla puolellakin olivat taistelujen äänet kuuluivat selvästi ryhmityksen tasan takana. Rykmentin sotilaat kyselivät tilannetta esimiehiltään. Mitään täysin varmaa vastausta ei ollut saatu, mutta arveluita oli ollut erilaisia. Miesten mielissä oli mahdollinen saarroksiin jääminen. Joillekin I pataljoonan miehille oli palautunut mieleen 15. elokuuta, kun harvan ryhmityksen läpi oli juossut vihollisen jalkaväkeä eikä mikään ollut vaikuttanut, vaikka kuinka olivat tulittaneet eteen ja sivuille. ”Lisää ryssää oli tullut koko ajan”.

Rykmentin sotilaat eivät tienneet, että tuolloin 16. kesäkuuta illalla ryhmityksen vasemmalla puolelle Uudenkirkon tasalla sekä Pietari ja Viipurin välisen tien suunnassa Perkjärven tasalla olivat kiivaat taistelut käynnissä. Perkjärvi oli noin 20 kilometriä rykmentin puolustusryhmityksen tasan takana. Onneksi 4. divisioonan joukkojen onnistui pysäyttää vihollisen hyökkäys Perkjärven alueella. Jos venäläiset olisivat päässeet tässä suunnassa läpi, olisi tie Viipuriin ollut auki ja seuraukset Kannaksen joukoille tuhoisat.

Rykmentin komentaja oli huolestunut tilanteen kehittymisestä rykmentin vasemmalla ja oikealla puolella. Oli vaara jäädä saarroksiin. Divisioonan komentaja antoikin JR 1:lle 16. kesäkuuta kello 21.00 jälkeen luvan irtautua seuraavalle viivytystasalle. Everstiluutnantti Viljanen käski samana iltana noin puoli kymmeneltä rykmenttinsä irtaumaan seuraavalle suunnitellulle viivytystasalle Kaukjärven–Halilanjärven kannakselle ja ryhmittyä puolustukseen 17. kesäkuuta aamuun mennessä.

Vammeljärven pohjoispäässä puolustuksessa ollut I pataljoona oli todennut irtautuessaan, että suunniteltu irtautumisreitti Maantiejärven maastossa oli vihollisen hallussa. Pataljoona joutui suuntaamaan irtautumisensa Perkjärven suuntaan. Pataljoona joutui vetäytymään taistellen ja pääsi vasta 17. kesäkuuta illalla Kaukjärven–Summan tielle ja edelleen Uimolan kylän alueelle Kaukjärven luoteispäässä.