Hyökkäys Kaarlahteen
Divisioonan komentaja antoi 7. elokuuta puolenpäivän tienoilla eversti Maskulalle käskyn heti Kaukolan kirkonkylän valtaamisen jälkeen jatkaa hyökkäystä, ottaa haltuun Kaarlahti ja katkaista Elisenvaaran suunnassa toimineiden vihollisjoukkojen yhteydet etelään sekä varmistaa valtaamansa alueet. Vihollisen kulkureittien katkaiseminen oli elintärkeää, koska Käkisalmen suunnassa olleiden joukkojen tiedettiin pyrkivän 10. divisioonaa vastassa olleen vihollisen avuksi. JR 1:lle alistettiin osia Kevyt Osasto 12:sta ja Kevyt Osasto 16:n (Osasto Hirvi) alistusta jatkettiin.
JR 1 sai samana päivänä edellä mainitusta sekä muista suullisista käskyistä kootun kirjallisen käskyn. Sen mukaan 10. divisioona aikoi ottaa päävoimillaan kiireesti haltuunsa Laatokan–Hiitolanjärven kannakset ja pitää ne hallussaan. Varmistukset tuli ulottaa Inkilän, Matikkalan, Räisälän ja Käkisalmen suuntiin. Taisteluosasto Maskula koostui tässä vaiheessa JR 1:n lisäksi Osasto Hirvestä, vajaasta Kevyt Osasto 12:sta, Pioneeripataljoona 26:n 1. pioneerikomppaniasta ja yhdestä 3. pioneerikomppanian pioneerijoukkueesta (alistettu Kevyt Osasto 12:lle) ja vajaasta 8. tykkikomppaniasta. Taisteluosaston tuli jatkaa hyökkäystään Kaukolan kirkonkylän valtaamiseksi ja lähettää sille alistetut keveät voimat kiertämään tietä Tukiankylä–Hökänkylä–Aittakorpi–Kaarlahti ja valtaamaan Kaarlahden kylä. Siellä oli asetettava vahva varmistus kaakkoon johtavien teiden suuntaan ja jatkaa osilla joukoista Laatokan–Veijalanjärven välisen kannaksen haltuunottamiseksi. Kevyt Osasto 16:n jääkärikomppania oli irrotettava ja koottava Rahelammen lounaispuolelle heti kun sen vain oli mahdollista. Kenttätykistörykmentti 3:n II patteristo jatkoi Taisteluosasto Maskulan tukipatteristona. Divisioonan komentajan voimakas vaikutus tapaan, jolla taisteluosaston komentajan tuli käyttää hänellä olleita joukkoja, jatkui edelleen.
Pioneerijoukkojen tehtävänä oli tukea hyökkäystä pääasiassa ansoituksia, miinoituksia ja murrosteita raivaamalla. Hyökkäysvaiheen aikana saatujen kokemusten johdosta maahan asennettujen miinojen poistaminen kiellettiin. Ne oli raivattava paikallaan räjäyttäen. Puna-armeijan pioneerien taitavat ansoitukset olivat aiheuttaneet liikaa tappioita.
Rykmentin komentaja muutti pataljoonille kaavailtuja tehtäviä siten, että III pataljoona sai vastuulleen II pataljoonalla olleen hyökkäystehtävän. II pataljoona ryhmittyi Kaukolan koillispuolella olevalle alueelle suojaamaan rykmentin oikeaa sivustaa. Tehtävänä oli myös tiedustelun suuntaaminen Hiitola–Käkisalmi radalle.
Hyökkäystä Kaarlahden suuntaan oli käskyn mukaisesti jatkettu välittömästi. Alueella olivat taistelemassa jo Kevyt Osasto 12 ja Osasto Hirvi (Kevyt Osasto 16). Maskula päätti vahventaa Osasto Hirveä alistamalla sille kranaatinheitinkomppanian. Osasto Hirvi oli 7. elokuuta kello 21 mennessä päässyt lähelle Tukiankylää. Kevyt Osasto 12 oli edennyt Hökänkylän reunaan ja Ala-Rautjärven sekä Ylä-Rautjärven väliseen maastoon. Vihollinen teki voimakasta vastarintaa ja eteneminen pysähtyi. Etäisyys Kaarlahteen oli lähimmillään vain noin puolitoista kilometriä.
Kapteeni Julkun komppania sai 8. elokuuta pikaisen käskyn suunnata komppanian ja yhden panssarintorjuntakivääriryhmän autokuljetuksilla Tukiankylän suuntaan. Komppanian tuli edetä rautatielle Mullikanjärven kohdalla, räjäyttää rata poikki ja ottaa sen jälkeen haltuun Lipolan tienristeys. Kyseinen risteysalue sijaitsi noin kolme kilometriä Kaarlahden pohjoispuolella. Risteyksestä lähtivät tiet Kaarlahteen, Monittulaan, Hiitolaan ja Asemakylän–Kyläjärven suuntaan. Mikäli rata saataisiin katkaistua ja tienristeys pidettyä hallussa, ei Hiitolassa olleilla vihollisjoukoilla ollut muuta reittiä pelastautua, kuin vaikeakulkuinen korpi.
Divisioonan esikunta julkaisi myös 8. elokuuta kirjallisen käskyn, johon oli koottu divisioonan komentajan suullisesti antamat esikäskyt. JR 1:n oli irrotettava sille alistetut Kevyt Osasto 12:n osat. Osaston oli siirryttävä Suuri-Saarijärven itäpuoliseen maastoon valmistautumaan tulevaan erityistehtäväänsä. JR 1:n puhelimitse aiemmin saama tehtävä kapteeni Julkun komppanian siirtämisestä autokuljetuksin radan katkaisuun ja tiesolmukohdan valtaamiseen vahvistettiin kirjallisella käskyllä. 10.DE vastasi kuorma-autokuljetuksen järjestämisestä. Komppanian oli siirryttävä radalta Karjamökin kautta Lipolan risteysalueelle ja pyrittävä muodostamaan yhteys Hiitolan suunnasta hyökkäävän JR 2:een.
III pataljoonan olisi saamansa käskyn mukaan tullut jatkaa Kaarlahteen illan ja yön kuluessa niin, että Kaarlahti olisi miehitetty 8. elokuuta aamulla kello kahdeksan. Maskula alisti III P:lle pioneerijoukkueen ja kranaatinheitinkomppanian vuorokauden vaihduttua 8. elokuuta. Kaukolan–Kaarlahden tie onnistuttiin katkaisemaan. Vihollisen varustettuja asemia vastaan jouduttiin hyökkäämään Koverilan kansakoululta noin 200 metrin päästä koillisesta alkaen aina muutaman sadan metrin välein. Eteneminen oli pakko pysäyttää kovan vastarinnan vuoksi ja ryhmittyä kello kymmenen aikaan puolustukseen. Rintamavastuu luovutettiin I pataljoonalle ja jatkuvien taisteluiden uuvuttama III P siirrettiin lepoon. 8. komppaniaa jouduttiin vielä käyttämään Kaukola–Kaarlahti tien suunnassa varmistustehtävissä. Maantiesillalla ollut ryhmä joutui kuuden viholliskoneen pommittamaksi, jolloin kolme miestä haavoittui. Rautjärven–Kaukolan tien varteen ryhmittyneen esikuntakomppanian alueelle osui 10. elokuuta illalla muutamia kranaatinheittimen kranaatteja, jolloin kaksi pataljoonan lottaa haavoittui.
Divisioona muodosti 9. elokuuta uuden taisteluosaston, joka suunnattiin kohti Räisälää. Divisioonan esikuntapäällikkö, majuri Santeri Särmä määrättiin komentajaksi ja kapteeni Aakkula adjutantiksi. Taisteluosasto S muodostui JR 2:n II pataljoonasta, Kevyt Osasto 12:sta, kahta joukkuetta vajaasta 32. tykkikomppaniasta, Pioneeripataljoona 26:n yhdestä pioneerijoukkueesta, puolikkaasta viestijoukkueesta ja Osasto Hirvestä. Taisteluosasto koottiin Sylijärven–Kiiskinkylän maastoon. Eteneminen tien Kaukola–Hytinlahti suuntaan tuli aloittaa 10. elokuuta aamulla.
Vihollisen vastarinta tiivistyy ja raaistuu
Armeijakunnan komentaja oli 7. elokuuta siirtänyt reservinään olleen jalkaväkirykmentti 2:n Ilmeeltä Ojajärvelle käytettäväksi 10. divisioonan hyökkäysvoiman vahventamiseen. Jalkaväkirykmentti 2:n III pataljoona oli 8. elokuuta iltapäivällä katkaissut Hiitolan ja Käkisalmen välisen rautatien ja oli etenemässä Kaarlahden suuntaan.
Myös III pataljoonan perässä hyökännyt I pataljoona oli saavuttanut 11. elokuuta kuluessa Kaarlahden eteläpuolisen harjanteen. Pataljoonat ryhmittyivät rinnakkain ja valmistautuivat hyökkäämään Kaarlahteen 12. elokuuta. Ennen hyökkäyksen alkua oli I pataljoonan luutnantti Platanin komentamalle ensimmäiselle komppanialle annettu tehtäväksi kiertää Kaarlahti vasemmalta ja liittyä hyökkäykseen 12. elokuuta aamulla. Platanin oli pitänyt ottaa myös yhteyttä jalkaväkirykmentti 2:n III pataljoonan komppaniaan Hiitola–Käkisalmi tiellä. Komppania oli tarkoitus liittää luutnantti Platanin komppaniaan vahvennukseksi. Luutnantti Platan oli antanut komppanialleen käskyn. Hänen käskynsä olivat lyhyitä ja nopeita. Platan oli käskenyt joukkueiden etenemisjärjestyksen, tavoitteen ja tehtävän, joukkosidontapaikan alueen sekä pataljoonan komentajan paikan. Hän oli itse aina kärjessä edenneen joukkueen mukana. Komppania oli lähtenyt etenemään Kaarlahden vasemmalta puolelta ja saanut tulta vastaansa vähän väliä. Viisi miestä oli etenemisen aikana haavoittunut vakavasti. Komppania oli päässyt tavoitteeseensa Hiitola–Käkisalmi tien varteen korkeahkon kallion päälle 11. elokuuta iltaan mennessä. Haavoittuneet oli hoidettu ja heille oli sanottu, että eivät olisi aamun hyökkäyksessä mukana. Heidät tultaisiin hakemaan Kaarlahden valtaamisen jälkeen. Komppania oli levännyt 12. elokuuta aamuun. Jalkaväkirykmentti 2:n III pataljoonan komppaniaan ei ollut saatu minkäänlaista yhteyttä eikä se ollut ottanut mitään yhteyttä.
Platanin komppania oli laskeutunut kalliolta Käkisalmeen menevän tien reunaan aamulla 12. elokuuta ja lähtenyt etenemään kohti Kaarlahtea. Tarkoitus oli ollut edetä varmuusetäisyyden päähän Kaarlahden kylästä. Komppania oli edennyt noin puoli tuntia, kun takaa kuului kovaa uraa-huutoa. Komppania oli kääntynyt heti takaisin ja juossut nopeasti kallion päälle. Päästyään perille, oli alueella ollut hiljaista ja kaikki viisi haavoittunutta oli surmattu. Komppanian miehet eivät voineet ymmärtää haavoittuneiden julmaa kohtelua. Olihan haavoittuneilla tietysti ollut aseet ja oli mahdollista, että he niitä mahdollisesti olivat yrittäneet käyttää. Miesten aseita ei enää löytynyt. Platanin miehet valmistelivat kuolleet aseveljensä evakuointivalmiiksi tykistön tulivalmistelun alkaessa. Komppania ei siinä tilanteessa enää ehtinyt hyökkäykseen mukaan.
Divisioonan tykistön kolmen minuutin tulivalmistelu alkoi 13. elokuuta klo 07.00. Tulivalmistelun päätyttyä Jalkaväkirykmentti 1:n I ja III pataljoona hyökkäsivät ja rautatieasema vallattiin klo 15.00 mennessä. Taistelut jatkuivat vielä saman päivän iltaan saakka kirkonkylän ympäristössä. Samalla oli saatu yhteys Jalkaväkirykmentti 2:n lännestä Hiitolan tietä Kaarlahtea kohti edenneeseen pataljoonaan. Kaarlahti luovutettiin Jalkaväkirykmentti 2:lle 14. elokuuta 1941.
Kaarlahden asema onnistuttiin puhdistamaan vihollisesta, mutta vasta kovien taisteluiden jälkeen. Seudun haravointi tapahtui yhteistoiminnassa Jalkaväkirykmentti 2:n yksiköiden kanssa. Hyökkäystä jatkettiin seuraavina päivinä Monittulan suuntaan.
Rykmentin reservinä toiminut III pataljoona liittyi hyökkäykseen 14. elokuuta edeten I pataljoonan rinnalla kohti Varikselanjärveä. Vihollisen vastarinta alkoi jo vaimeta ja tavoite saavutettiin ilman suurempia vaikeuksia jo samana päivänä. 10. divisioonan joukkoja oltiin siirtämässä joukko kerrallaan uutta tehtävää varten valmistautumaan ja hyökkäystä tällä suunnalla jatkoi 15. divisioona.
