1.prikaatin joukot oli ryhmitetty suojajoukkovaiheen alettua hieman lähemmäs Salpa-asemaa. Asemiin ei kuitenkaan ryhmitytty täydellä voimalla, vaan sen taakse ja kouluttaminen sekä linnoittaminen alkoi. Kenttäarmeijan perustaminen oli suojattu rajalta alkaen yhdellä rajavartiolaitoksen yksiköllä, Ratsuväkiprikaatin joukoilla, 1.prikaatin etuvartioasemilla ja lopulta itse Salpa-asemassa I ja II pataljoonan vahvennetuilla komppanioilla. Kun III pataljoona oli perustettu, myös se siirtyi hieman lähemmäs pääasemaa.
Nopeasti kävi ilmi, ettei yllätyshyökkäystä tulisi tapahtumaan. Tilannetta ei kuitenkaan pidetty lainkaan turvallisena ja rauhanomaisena, koska saksalaisten operaatio Barbarossan käynnistyttyä myös Lappeenranta ja Savitaipale saivat osansa neuvostoliittolaisten pommikonelaivueiden hyökkäyksistä. Suojajoukkovaihe kuitenkin onnistui, koska 10.divisioonakin onnistuttiin perustamaan ilman mainittavia häiriöitä. Saksalaisten hyökkäyksen käynnistyttyä ja Neuvostoliiton tehtyä lukuisia pommihyökkäyksiä Suomeen, ei hallitus voinut muuta kuin todeta maan olevan jälleen sodassa.
Salpa-aseman takana tapahtunut koulutus kesti III pataljoonan osalta noin kaksi viikkoa. Kun 1.prikaati oli luovuttanut osan erillisyksiköistään ja vastaanottanut reserviläispataljoonansa ja täydennykset varusmiespataljooniin, se muuttui Jalkaväkirykmentti 1:ksi. Linnoittamis- ja koulutusvaihe päättyi 30.kesäkuuta ja 1.heinäkuuta Jalkaväkirykmentti 1:n aloittaessa marssin kohti seuraavaa puolustuslohkoansa Nuijamaan Kananojalla.
