Rykmentin siirtyminen uuteen tehtävään
Siirtymisperusteet
10. divisioona ja sen osana Jalkaväkirykmentti 1 päätettiin irrottaa 26. elokuuta iltaan mennessä ylipäällikön reserviksi Ruokolahden itäpuolelle Kärinkijärven maastoon. Rykmentin komentaja, yleisesikuntaupseeri ja pataljoonien komentajat kävivät 25. heinäkuuta kello 15–17 divisioonan esikunnassa käskynjaolla siirtoon liittyen. Heti paluun jälkeen vänrikki Perälä ja jokaisesta pataljoonasta yksi upseeri sekä yksi aliupseeri lähetettiin majoitustiedusteluun Ruokolahdelle. Samaan aikaan annettiin pataljoonille siirtymiskäsky. Sitä jouduttiin muuttamaan 10. divisioonan esikunnasta tulleen muutoskäskyn vuoksi jo kahden tunnin kuluttua. Uuden käskyn jakelu päästiin aloittamaan kello 19.45.
Muutoksen jälkeen koko rykmentin siirto tultiin toteuttamaan viidessä junakuljetuksessa 26. heinäkuuta aikana. Kello 04.00 lähtevässä kuljetuserässä siirrettäisiin II pataljoonasta kaksi kiväärikomppaniaa, klo 08.00 rykmentin esikuntakomppania ja loput II pataljoonasta, kello 11.00 III pataljoona pois lukien yhden kiväärikomppanian miehistö, kello 14.00 tykkikomppania, kranaatinheitinkomppania, kolonna, III pataljoonan yhden kiväärikomppanian miehistö ja I pataljoonan esikuntakomppanian miehistö sekä kuusi hevosta ja kello 17.00 loput I pataljoonasta.
Vänrikki Perälä palasi majoitustiedustelusta kello 23.30 kuullakseen divisioonan siirtymiskäskyn muutoksesta aiheutuneesta majoituspaikan muuttumisesta. Perälä lähti uudelleen matkaan 26. heinäkuuta kello neljä aamulla tiedustellakseen uudet majoitukset Ruokolahden kirkolta.
Jalkaväkirykmentti 5:n komentaja eversti Aladár Paasonen kävi rintamavastuun vaihtoa silmällä pitäen kahdesti 25. heinäkuuta illan kuluessa Jalkaväkirykmentti 1:n esikunnassa. JR 5:n komentaja esikuntineen otti vastaan JR 1:n tehtävän 26. heinäkuuta kello 13.00. Esikunnan kuljetus Kasukkalasta Ruokolahden kirkolle alkoi kello 13.15. Perille päästyään kello 16.15 esikunta majoittui kansakoululle.
JR 1:n ryhmitysalueeksi oli osoitettu heti kirkonkylän pohjoispuolinen maasto. Divisioonan tuli olla ryhmityksessään käyttövalmiina idän suuntaan. Siirto toteutettiin ”pendelijunilla” ja maantiekuljetuksin. Junilla siirtyivät henkilöstö ja osa kuormastoista. Maanteitse siirtyivät loput kuormastoista sekä moottoriajoneuvot. Hevoskolonnien reitiksi käskettiin Antamoinen–Metsäkansola–Mustola–Joutseno–Tainionkoski–Ruokolahti. Moottoriajoneuvojen marssireittinä oli valtamaantie Lappeenrantaan–Joutseno–Ruokolahti. IV armeijakunnan ilmatorjunta suojasi siirtymistä Lappeenrannassa, Lauritsalassa, Joutsenossa, Tainionkoskella ja Virasojalla. 254. ilmatorjuntakonekiväärikomppania suojasi kahdella joukkueella Immolan pysäkillä ja yhdellä joukkueella karttasanan Ruokolahti ensimmäisestä o-kirjaimesta noin 500 metriä pohjoiseen sijaitsevassa tienhaarassa. Rintamavastuun 10. divisioonan hyökkäyskaistalla ja puolustusasemissa otti 4. divisioona. Taisteluosastoille alistetut Pioneeripataljoona 11:n yksiköt, 8. tykkikomppanian joukkueet, 25. kaasusuojelukomppanian joukkueet sekä Osasto Koivun osat palautettiin omiin yksiköihinsä, kun rintamavastuu oli luovutettu.
JR 1:n kuormauspaikkana oli Lappeenrannan vanha rautatieasema ja purkupaikkana Immolan pysäkki. Kuljetuseriä oli viisi, joista ensimmäinen 26. heinäkuuta kello 08.00 ja loput kolmen tunnin välein.
Pataljoonien irrottamiset ja siirrot
I pataljoonan vaihto tapahtui 25.–26. heinäkuuta JR 5:n vahvennetun II pataljoonan toimesta. Vaihto piti olla toteutettuna 26. heinäkuuta kello 8 mennessä. I pataljoonan komentopaikka sijaitsi karttasanan Kasukkala viimeisen k-kirjaimen pohjoispuoleisessa talossa. JR 5:n II pataljoonan oli otettava yhteyttä sinne viipymättä. JR 5:n komentajana toimineen eversti Aladar Paasosen oli erittäin kiinnostunut vaihtoon liittyvän tiedustelun tuloksista sekä itse vaihdon sujumisesta ja vaati niistä ilmoituksen karttasanan Suur-Kiiala ensimmäisen u-kirjaimen kohdalla olleeseen komentopaikkaansa.
II pataljoonan rintamavastuu päättyi 25. heinäkuuta. Illalla kello 20.30 alkaen II pataljoona aloitti marssin kohti Lappeenrantaa, mistä jatkettiin junalla kahtena kuljetuseränä kohti Immolan pysäkkiä. Immolasta jatkettiin jälleen jalkamarssina Ruokolahdelle. Perillä oltiin seuraavana iltana.
III pataljoonan siirron valmistelut alkoivat 25. heinäkuuta. Pataljoonan komentajan palattua puhuttelusta divisioonan esikunnasta sai lähettiupseeri lähteä kello 14.50 majoituksen tiedusteluun Pieni Kärinkijärven maastoon. Pataljoonan komentajan esikäsky marssista annettiin kello 15.00 ja varsinainen marssikäsky kello 19.00. Rykmentin yleisesikuntaupseeri saapui pataljoonan esikuntaan kello 20.30 sopien muun muassa junakuljetusajankohdat Lappeenrannasta. Marssi Lappeenrannan vanhalle rautatieasemalle alkoi 26. heinäkuuta kello 01.00. Kuormaaminen vaunuihin pääsi alkamaan kello 10.40 ja päättyi kello 12.35. Juna lähti liikkeelle kello 13.05. Immolan pysäkillä oltiin kello 15.10 ja kymmenen minuutin kuluttua alettiin purkaminen. Pataljoonan marssi kohti Rasilaa alkoi kello 16.20. Pataljoonan kärki oli tavoitteessa kello 19.05.
Kurinpalautusta ja viihdykettä
Rykmentin esikunta siirtyi Ruokolahden pappilaan. Eversti Maskula piti 27. heinäkuuta aamulla puhuttelun pataljoonien komentajille ja tukiyksiköiden päälliköille kurin palauttamisesta ja aseiden ja varustuksen kunnostamisesta. Kurinpalautuksen taustalla ei ollut huono käytös tai omavaltaisuudet, vaan divisioonan johdon tekemät havainnot joukkojen marssikunnosta ja -kurista.
Kurin palauttamisen ja huoltotöiden ohella yksiköt pääsivät osallisiksi myös muunlaisesta palauttavasta palveluksesta. I pataljoona osallistui 29. heinäkuuta viihdytystilaisuuteen Ruokolahden kansakoululla. Vastaava tilaisuus pidettiin muillekin pataljoonille. Eversti Maskula tarkasti pataljoonat 30. heinäkuuta. Kaasusuojelu-upseeri aloitti yksiköissä oman toimialansa materiaalitarkastukset samana päivänä.
Ruokolahden Rasilan maastoon sijoittuneen II pataljoonan toiminta jatkui 27. heinäkuuta alkaen varusteiden kunnostuksen ja tarkastusten, taistelukoulutuksen ja kuntomarssien merkeissä. Kiireisten päivien lomassa päästiin osallistumaan 30. heinäkuuta illalla viihdytystapahtumaan, jossa esiintyivät tutut rouva Rita Aro-Maskula ja korsukolportööri Väänänen sekä uusina ohjelmanumeroina muun muassa taiteilija Arvo Lehesmaa. Tilaisuus päättyi iltahartauteen.
Palattuaan pappilasta 27. heinäkuuta Maskulan puhuttelusta antoi III pataljoonan komentaja omassa puhuttelussaan alijohtajilleen palautetta tehdyn kuormauksen, purkauksen ja marssin yhteydessä tekemistään havainnoista. Marssista löytyi toki ”valopuolia”, mutta pääosa komentajan puheesta kohdistui ”varjopuoliin”. Erityisesti marssikurissa oli toivomisen varaa. Komentaja antoi myös määräykset ase- ja varushuollosta, pukeutumisesta ja käyttäytymisestä, uimisesta sekä hevostarkastuksesta. Rykmentin komentaja tarkasti 29. heinäkuuta aamulla pataljoonan majoitusalueen ja heti sen jälkeen pataljoonan komentajan olikin pidettävä jälleen oma palautetilaisuutensa yksiköiden päälliköille. Muita tarkastuksia kyseisellä viikolla tehtiin kaasusuojelumateriaaliin ja aseisiin liittyen, mutta niiden osalta saatu palaute oli positiivista.
Kuten jo edellisellä kerralla, niin myös 31. heinäkuuta III pataljoonan viihdytystapahtumapäivään liittyi vihollisen ilmatoiminta, mutta tällä kertaa onneksi useita tunteja etukäteen. Tällä kertaa neljän viholliskoneen lentäjät olisivat varmasti havainneet esiintyjät ja katselijat, koska tapahtuma järjestettiin avoimella urheilukentällä. Esiintyjinä olivat Aarre Lievonen, rouva Ritva Aro ja taiteilija Väisänen. Muita ohjelmanumeroita olivat jyränvetokilpailu ja 5 x 300 metrin viesti. Kummatkin lajit voitti konekiväärikomppania. Viihdytystilaisuuden päätteeksi taivaalle kajautettiin yhteisesti Sillanpään marssilaulu.
Kun rykmentti siirtyi valmistautumaan varsinaiseen hyökkäysvaiheeseen, tehostettiin myös taistelukoulutusta. Heinäkuun 29. päivänä annettu käsky korosti marssikoulutuksen merkitystä joukon fyysisen kunnon lujittajana ja metsämaastossa etenemisen tärkeyttä. Keskeisimpänä kerrattavana ja koulutettavana asiana pidettiin valmistellun hyökkäyksen toteuttamista. Siinä korostuivat rynnäkön nopeus sekä eri aseiden ja aselajien välinen yhteistoiminta. Eversti Maskula piti henkilökohtaisesti kaikista tärkeimpänä asiana johtajien roolia ja johtajakoulutusta. Rykmentti ja sen joukot eivät saaneet joutua tilanteeseen, jossa joukko luisuu johtajiensa käsistä. Vastuu asiassa oli johtajilla, ei miehistöllä.
Vaikka 14. heinäkuuta 1941 rykmentille jaetussa ”Järvisen ohjeessa” korostettiin taistelukoulutuksen tärkeyttä, nostettiin samassa asiakirjassa esiin varsin muodolliseltakin tuntuvat koulutuskohteet. Kaksi viikkoa edellä mainitun asiakirjan saapumisen jälkeen divisioonassa ja rykmentissä laaditut koulutusta koskevat käskyt edellyttivät, että kurin ylläpitämiseksi piti myös JR 1:ssä aloittaa suljetun järjestyksen harjoittelu ja kunniantekoharjoitukset. Harjoitusten vetäjiksi piti valita vain tietyt kouluttajat, joilta odotettiin muita johtajia kovempaa ja häikäilemättömämpää koulutusotetta. Koulutus ei saanut olla laahaavaa ja sitä piti jatkaa niin pitkään, kunnes vastahakoisimmatkin yksilöt oli taivutettu päällystön tahtoon. Kuuliaiset ja moitteettomat sotilaat sai vapauttaa kunniantekoharjoituksista jo ensivaiheessa.
Jos tavoitteena on kurinpalautus ja kouluttajiksi asetetaan ”muita kovemmat sekä häikäilemättömämmät kouluttajat”, voi tapa pyrkiä päämäärään kääntyä itseään vastaan. Ei kuitenkaan pidä väheksyä edellä kuvattua ”kurinpalautusvaihetta”. JR 1:n hyökkäys syyskuussa eteni aina Inkerinmaalle asti, eli vanhan rajan yli Neuvostoliiton alueelle, mutta lähteet eivät kerro rykmentissä esiintyneen kieltäytymisiä yhden komppanian hetkellistä pysähtymistä lukuunottamatta. Veteraanit kuvailevat haastatteluissaan reaktiotaan edellä mainittuun muodolliseen kurikoulutukseen pääasiassa hämmästelyksi ja naureskeluksi. Kouluttajilla oli kuitenkin ollut todennäköisesti oikeanlainen tapa ”palauttaa” kuri, koska rykmentin innokas taisteluhenki kesti tämänkin koettelemuksen. JR 1 oli valmiina hyökkäämään.
