Salo-Riikolan pienoismotti ja Ojajärven valtaaminen
10. divisioona aloitti hyökkäyksensä saamansa käskyn mukaisesti 5. elokuuta Ilmeen eteläpuolisen Siisiälän alueelta kohti Ojajärveä. Hyökkäyksen ensimmäisenä tavoitteena oli katkaista Karjalan rata Alasjärven ja Hakolan välisellä alueella. Hyökkäys suuntautui Ojajärveä kohti Vasikkalan kautta. Samana päivänä hyökkäyskäskyn saaneella 10. divisioonan Kevyt Osasto 12.n muodostamalla Taisteluosasto Oljemarkilla oli sama tavoite, mutta sen tuli edetä Kylälahden kautta. Taisteluosasto oli päässyt 5. elokuuta kuluessa Ojajärven pohjoispuolelle.
Divisioonan komentajan käskyn mukaisesti oli eversti Maskulan komentama Taisteluosasto Maskula, tärkeimpänä osanaan Jalkaväkirykmentti 1, aloittanut etenemisensä 5. elokuuta 1941 Vasikkalan kautta kohti Ojajärveä. Taisteluosaston komentaja oli pitänyt 4. elokuuta kello 22.30 puhuttelun pataljoonien komentajille. Pataljoonien komentajat pitivät vastaavat käskynantonsa yksiköidensä päälliköille ja esikunnalle pataljoonien komentopaikoilla.
Elokuun 5. päivän aamuna saapui divisioonan esikuntaan II AK:n käsky aikaistaa 10.D:n hyökkäystä niin, että se olisi alkanut jo 5. elokuuta aamupäivällä. Tämä ei enää ollut mahdollista, mutta divisioonan esikunta yritti kiirehtiä joukkojen liikkeellelähtöä. Seurauksena oli melkoinen sekamelska. I pataljoona lähti marssille kohti Ojajärveä 5. elokuuta kello 11.00. Marssin alussa kohdattiin ongelmia, kun marssireitillä yllättäen kohdattiin siirtyviä kenttätykistön tuliyksiköitä. III P:n yksiköt olivat marssivalmiina 5. elokuuta kello 07.00. Kärjen liikkeellelähtö tapahtui kello 07.30. Pataljoona ehti liikkeelle ennen edellä mainittua tykistöjoukkoa, kärjen saapuessa tavoitealueelle kello 13.35. Hitaasti etenevä pitkä kolonna olisi ollut herkullinen maali vihollisen hävittäjille. Vihollishävittäjät rynnäköivät vain yhden kerran 10.D:n marssiosastoja vastaan, mutta oma hävittäjäsuoja karkotti punakoneet pois. II pataljoona aloitti marssinsa vasta 6. elokuuta kello 06.30. Divisioonan esikunnan käskemän marssitaulukon mukaan JR 1:n kahden pataljoonan tuli olla jo 5. elokuuta kello 09.20 sivuuttanut Rautjärven etelärannalla olleen tienhaaran. Kenttätykistörykmentti 9:n ja Raskas Patteristo 25:lle vastaavan tasan ohitus oli käsketty samalle päivälle kello 16.20:ksi. Joko JR 1 lähti liian myöhään tai tykistö liian aikaisin. Perille pääsivät molemmat.
Taisteluosasto Maskula hyökkäsi järjestyksessä II pataljoona ja I pataljoona. Eteneminen onnistui alussa helposti, koska 18. divisioonan lyömä vihollinen oli vetäytynyt oletettua kauemmas. II P eteni marssimalla ilman mainittavaa viholliskosketusta aina Ojajärvelle saakka. Takana edennyt I P ryhmittyi Vasikkalan tienhaaran maastoon.
Maskulan käydessä ottamassa yhteyttä taisteluosastonsa hyökkäyskaistan leventämisen vuoksi Ilmee–Siisiälä–Salo-Riikola suunnassa toimineen JR 27:n pataljoonan komentajaan, kävi ilmi että Ilmee–Ylikuunu tien varrella, Saloriikola-karttasanan S-kirjaimesta noin kaksi kilometriä luoteeseen sijaitsi sitkeää vastarintaa tehnyt vihollistukikohta. Koska majuri Kauno Turkan pataljoona oli kovien taisteluiden johdosta jo väsynyt ja mainittu tukikohta sijoittui Taisteluosasto Maskulan uuden hyökkäyskaistan alueelle, antoi Maskula tehtävän III pataljoonalle. Majuri Ludvig Mäntylä päätyi täyttämään tehtävän kaksipuoleisella saarrostuksella. Hän suuntasi vahvennetun 7. komppanian tien Siisiälä–Salo-Riikola–Roinila suunnassa, samoin osan 3. konekiväärikomppaniasta saman tien suunnassa kohti vihollistukikohtaa. 7. komppania eteni ilman kosketusta ja joutui vasta Roinilassa tulitaisteluun. 8. komppania sai käskyn iskeä vihollistukikohtaan etelän suunnasta. 9. komppania muodosti reservin ja eteni 8. komppanian perässä. I ja III joukkue 8. komppaniasta ja 3. konekiväärikomppanian osat liittyivät taisteluun Salo-Riikolassa puolustautunutta vihollista vastaan. II/KTR 3 tuki III pataljoonan hyökkäystä. Vihollinen motittautui. 7. komppania joutui yllätetyksi vihollisen kolmen hyökkäysvaunun ajaessa etelästä kohti mottia. Komppania sai tuhottua yhden niistä, mutta kaksi vaunua pääsi murtautumaan mottiin. Vihollisen motti jatkoi taistelua ja kukistui vasta 6. elokuuta kello 14.30 mennessä. Motissa olleet kaksi hyökkäysvaunua tuhottiin hyökkäyksen yhteydessä. Motin purkauduttua sotasaalista saatiin runsaasti. 3.KKK:n henkilöstöstä haavoittuivat elokuun 5.–6. päivän taisteluissa sotamies Tapanainen, alikersantti Suonio ja sotamies Kauppinen. Kauppinen menehtyi vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. 8. komppaniasta haavoittui yksi mies.
Taisteluosasto jätti 5. elokuuta Vasikkalan tasalle yhden komppanian puolustukseen ja suuntasi II pataljoonan, vahvennettuna rykmentin tykkikomppanian yhdellä sekä 8. tykkikomppanian yhdellä joukkueella kohti Ojajärveä. Taisteluosasto suuntasi jääkärijoukkueen varmistustehtävään Ylikuunun suuntaan. Matkallaan se kohtasi noin joukkueen suuruisen vihollisosaston. Syntyneessä tulitaistelussa osa vihollisjoukosta tuhottiin ja osa pääsi vetäytymään kohti Ylikuunua.
II pataljoonan marssi oli aluksi sujunut kuin harjoituksissa. Laukaustakaan ei jouduttu ampumaan. Noin kaksi kolme kilometriä ennen Ojajärveä, noin kello 18.30 pataljoonan kärki oli törmännyt vahvaan murrosteeseen eikä eteenpäin voinut mennä, koska ei tiedetty miinoitteiden laajuutta murrosteen sivuilla. Vaikka pioneerikomppanian raivaajia oli mukana, murrosteen raivaamisessa kului tunteja. Jälkikäteen kävi ilmi, että kohdattuja esteitä oli kaksi. Molemmat olivat noin 150 metriä pitkiä ja molempiin murrosteisiin sisältyi laaja miinoite. Pataljoonalla oli näköyhteys Ojajärven asemalle, missä havaittiin vihollisen junan olevan lähdössä kohti pohjoista. Junaan oli vielä kuormattu siviilejä ja mahdollisesti myös sotilaita. Ojajärven asemalle ja sen lähiympäristöön ammuttiin tykistöllä ja kranaatinheittimistöllä. Aseman ympäristön peltoaukeilla oli lehmiä laiduntamassa ja pääosa eläimistä oli ruhjoutunut epäsuoran tulen tulituksessa. Asemaa yritettiin vallata kahden joukkueen pimeällä tekemällä yllätyshyökkäyksellä. Aseman ympäristöön ryhmittynyt vihollinen oli kuitenkin taisteluvalmiina valmistelluissa linnoitteissaan ja löi voimakkaalla tulellaan joukkueet takaisin.
I pataljoona oli siirtynyt Vasikkalan tasalle ja vapauttanut siellä varmistaneen II pataljoonan komppanian. Näin II P oli kokonaisuudessaan käytettävissä aamulla 6. elokuuta käynnistettyyn hyökkäykseen. Rautatien ympäristöön ja aseman eteläpuoliselle harjanteelle ryhmittynyt vihollinen puolustautui raivokkaasti. Aseman ympäristön runsaat miinoitukset vaikeuttivat etenemistä. Yksi Christie-mallinen vaunu osallistui puolustukseen, mutta onnistuttiin tuhoamaan. Viimeiset vihollisupseerit ja puna-armeijalaiset kahlasivat kainaloitaan myöten järveen tulittaen loppuun saakka ympärilleen. Majuri Heikkisen pataljoona oli vallannut Ojajärven alueen 6. elokuuta kuluessa. Aseman seutu oli hallussa jo kello 11.15, mutta maaston puhdistus kesti iltaan saakka. Sekään ei ollut vaaratonta. Vaikka sotasaalista saatiin paljon ja 15 vihollisvankia, menetti II P:n jääkärijoukkue sotamiehet Soikkelin ja Hietalan kaatuneina.
Salo-Riikolan pienoismotti ja Ojajärven valtaaminen
10. divisioona aloitti hyökkäyksensä saamansa käskyn mukaisesti 5. elokuuta Ilmeen eteläpuolisen Siisiälän alueelta kohti Ojajärveä. Hyökkäyksen ensimmäisenä tavoitteena oli katkaista Karjalan rata Alasjärven ja Hakolan välisellä alueella. Hyökkäys suuntautui Ojajärveä kohti Vasikkalan kautta. Samana päivänä hyökkäyskäskyn saaneella 10. divisioonan Kevyt Osasto 12.n muodostamalla Taisteluosasto Oljemarkilla oli sama tavoite, mutta sen tuli edetä Kylälahden kautta. Taisteluosasto oli päässyt 5. elokuuta kuluessa Ojajärven pohjoispuolelle.
Divisioonan komentajan käskyn mukaisesti oli eversti Maskulan komentama Taisteluosasto Maskula, tärkeimpänä osanaan Jalkaväkirykmentti 1, aloittanut etenemisensä 5. elokuuta 1941 Vasikkalan kautta kohti Ojajärveä. Taisteluosaston komentaja oli pitänyt 4. elokuuta kello 22.30 puhuttelun pataljoonien komentajille. Pataljoonien komentajat pitivät vastaavat käskynantonsa yksiköidensä päälliköille ja esikunnalle pataljoonien komentopaikoilla.
Elokuun 5. päivän aamuna saapui divisioonan esikuntaan II AK:n käsky aikaistaa 10.D:n hyökkäystä niin, että se olisi alkanut jo 5. elokuuta aamupäivällä. Tämä ei enää ollut mahdollista, mutta divisioonan esikunta yritti kiirehtiä joukkojen liikkeellelähtöä. Seurauksena oli melkoinen sekamelska. I pataljoona lähti marssille kohti Ojajärveä 5. elokuuta kello 11.00. Marssin alussa kohdattiin ongelmia, kun marssireitillä yllättäen kohdattiin siirtyviä kenttätykistön tuliyksiköitä. III P:n yksiköt olivat marssivalmiina 5. elokuuta kello 07.00. Kärjen liikkeellelähtö tapahtui kello 07.30. Pataljoona ehti liikkeelle ennen edellä mainittua tykistöjoukkoa, kärjen saapuessa tavoitealueelle kello 13.35. Hitaasti etenevä pitkä kolonna olisi ollut herkullinen maali vihollisen hävittäjille. Vihollishävittäjät rynnäköivät vain yhden kerran 10.D:n marssiosastoja vastaan, mutta oma hävittäjäsuoja karkotti punakoneet pois. II pataljoona aloitti marssinsa vasta 6. elokuuta kello 06.30. Divisioonan esikunnan käskemän marssitaulukon mukaan JR 1:n kahden pataljoonan tuli olla jo 5. elokuuta kello 09.20 sivuuttanut Rautjärven etelärannalla olleen tienhaaran. Kenttätykistörykmentti 9:n ja Raskas Patteristo 25:lle vastaavan tasan ohitus oli käsketty samalle päivälle kello 16.20:ksi. Joko JR 1 lähti liian myöhään tai tykistö liian aikaisin. Perille pääsivät molemmat.
Taisteluosasto Maskula hyökkäsi järjestyksessä II pataljoona ja I pataljoona. Eteneminen onnistui alussa helposti, koska 18. divisioonan lyömä vihollinen oli vetäytynyt oletettua kauemmas. II P eteni marssimalla ilman mainittavaa viholliskosketusta aina Ojajärvelle saakka. Takana edennyt I P ryhmittyi Vasikkalan tienhaaran maastoon.
Maskulan käydessä ottamassa yhteyttä taisteluosastonsa hyökkäyskaistan leventämisen vuoksi Ilmee–Siisiälä–Salo-Riikola suunnassa toimineen JR 27:n pataljoonan komentajaan, kävi ilmi että Ilmee–Ylikuunu tien varrella, Saloriikola-karttasanan S-kirjaimesta noin kaksi kilometriä luoteeseen sijaitsi sitkeää vastarintaa tehnyt vihollistukikohta. Koska majuri Kauno Turkan pataljoona oli kovien taisteluiden johdosta jo väsynyt ja mainittu tukikohta sijoittui Taisteluosasto Maskulan uuden hyökkäyskaistan alueelle, antoi Maskula tehtävän III pataljoonalle. Majuri Ludvig Mäntylä päätyi täyttämään tehtävän kaksipuoleisella saarrostuksella. Hän suuntasi vahvennetun 7. komppanian tien Siisiälä–Salo-Riikola–Roinila suunnassa, samoin osan 3. konekiväärikomppaniasta saman tien suunnassa kohti vihollistukikohtaa. 7. komppania eteni ilman kosketusta ja joutui vasta Roinilassa tulitaisteluun. 8. komppania sai käskyn iskeä vihollistukikohtaan etelän suunnasta. 9. komppania muodosti reservin ja eteni 8. komppanian perässä. I ja III joukkue 8. komppaniasta ja 3. konekiväärikomppanian osat liittyivät taisteluun Salo-Riikolassa puolustautunutta vihollista vastaan. II/KTR 3 tuki III pataljoonan hyökkäystä. Vihollinen motittautui. 7. komppania joutui yllätetyksi vihollisen kolmen hyökkäysvaunun ajaessa etelästä kohti mottia. Komppania sai tuhottua yhden niistä, mutta kaksi vaunua pääsi murtautumaan mottiin. Vihollisen motti jatkoi taistelua ja kukistui vasta 6. elokuuta kello 14.30 mennessä. Motissa olleet kaksi hyökkäysvaunua tuhottiin hyökkäyksen yhteydessä. Motin purkauduttua sotasaalista saatiin runsaasti. 3.KKK:n henkilöstöstä haavoittuivat elokuun 5.–6. päivän taisteluissa sotamies Tapanainen, alikersantti Suonio ja sotamies Kauppinen. Kauppinen menehtyi vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. 8. komppaniasta haavoittui yksi mies.
Taisteluosasto jätti 5. elokuuta Vasikkalan tasalle yhden komppanian puolustukseen ja suuntasi II pataljoonan, vahvennettuna rykmentin tykkikomppanian yhdellä sekä 8. tykkikomppanian yhdellä joukkueella kohti Ojajärveä. Taisteluosasto suuntasi jääkärijoukkueen varmistustehtävään Ylikuunun suuntaan. Matkallaan se kohtasi noin joukkueen suuruisen vihollisosaston. Syntyneessä tulitaistelussa osa vihollisjoukosta tuhottiin ja osa pääsi vetäytymään kohti Ylikuunua.
II pataljoonan marssi oli aluksi sujunut kuin harjoituksissa. Laukaustakaan ei jouduttu ampumaan. Noin kaksi kolme kilometriä ennen Ojajärveä, noin kello 18.30 pataljoonan kärki oli törmännyt vahvaan murrosteeseen eikä eteenpäin voinut mennä, koska ei tiedetty miinoitteiden laajuutta murrosteen sivuilla. Vaikka pioneerikomppanian raivaajia oli mukana, murrosteen raivaamisessa kului tunteja. Jälkikäteen kävi ilmi, että kohdattuja esteitä oli kaksi. Molemmat olivat noin 150 metriä pitkiä ja molempiin murrosteisiin sisältyi laaja miinoite. Pataljoonalla oli näköyhteys Ojajärven asemalle, missä havaittiin vihollisen junan olevan lähdössä kohti pohjoista. Junaan oli vielä kuormattu siviilejä ja mahdollisesti myös sotilaita. Ojajärven asemalle ja sen lähiympäristöön ammuttiin tykistöllä ja kranaatinheittimistöllä. Aseman ympäristön peltoaukeilla oli lehmiä laiduntamassa ja pääosa eläimistä oli ruhjoutunut epäsuoran tulen tulituksessa. Asemaa yritettiin vallata kahden joukkueen pimeällä tekemällä yllätyshyökkäyksellä. Aseman ympäristöön ryhmittynyt vihollinen oli kuitenkin taisteluvalmiina valmistelluissa linnoitteissaan ja löi voimakkaalla tulellaan joukkueet takaisin.
I pataljoona oli siirtynyt Vasikkalan tasalle ja vapauttanut siellä varmistaneen II pataljoonan komppanian. Näin II P oli kokonaisuudessaan käytettävissä aamulla 6. elokuuta käynnistettyyn hyökkäykseen. Rautatien ympäristöön ja aseman eteläpuoliselle harjanteelle ryhmittynyt vihollinen puolustautui raivokkaasti. Aseman ympäristön runsaat miinoitukset vaikeuttivat etenemistä. Yksi Christie-mallinen vaunu osallistui puolustukseen, mutta onnistuttiin tuhoamaan. Viimeiset vihollisupseerit ja puna-armeijalaiset kahlasivat kainaloitaan myöten järveen tulittaen loppuun saakka ympärilleen. Majuri Heikkisen pataljoona oli vallannut Ojajärven alueen 6. elokuuta kuluessa. Aseman seutu oli hallussa jo kello 11.15, mutta maaston puhdistus kesti iltaan saakka. Sekään ei ollut vaaratonta. Vaikka sotasaalista saatiin paljon ja 15 vihollisvankia, menetti II P:n jääkärijoukkue sotamiehet Soikkelin ja Hietalan kaatuneina.
Oheinen valokuva:
Jalkaväkirykmentti 1:n komentopaikka etenemisen aikana. Hyökkäystä johdetaan avomaastosta. Taisteluosasto M:n komentaja jääkärieversti Lauri Maskula keskellä holkkitupakka (?) suussaan.
Kirvu, Salo-Riikola 5.8.1941 (SA-kuva)
