Hyökkäyksen lähtökohtatilanne kaakkoisella rajalla
II ja IV armeijakunnan hyökkäyksen taustalla oli ylipäällikön 23. heinäkuuta 1941 tekemä päätös sekä 24. heinäkuuta antama ja vielä seuraavana aamuna toistama käsky Karjalan armeijan hyökkäyksen pysäyttämisestä. Hyökkäyksen edettyä menestyksekkäästi huoltoyhteydet olivat venyneet, tiestö oli muuttunut entistä huonommaksi ja sivustat olivat muodostumassa uhanalaisiksi. Erityisesti eteläinen sivusta oli saatava suojatuksi. Mannerheim oletti saksalaisten etenevän Leningradin suunnassa ja jatkavan Laatokan eteläpuolelle, suojaten siten Karjalan armeijan avoimen eteläisen sivustan. Mannerheim ei myöskään halunnut edetä kuin yhdellä rintamalla kerrallaan. Merkitystä lienee ollut myös niin sanotun Miekantuppikäskyn herättämällä hämmennyksellä. Yleinen mielipide puolsi Karjalan kannaksella menetettyjen alueiden takaisinvaltaamista, eikä Syväriltä itään jatkamista.
Hyökkäys Laatokan Karjalassa oli pysäytetty Vitele–Vieljärvi tasalle. Ylipäällikkö päätti painopisteen siirtämisestä Laatokan länsipuolelle. Kaakkoisella rajalla puolustusryhmityksessä ollutta II AK:aa alettiin vahvistaa. Hyökkäyksen siirtyminen kannakselle näkyi II armeijakunnan asiakirjoissa jo 2. heinäkuuta 1941 sekä myös 10. divisioonan ja Jalkaväkirykmentti 1:n valmisteluissa Nuijamaan suunnalla pitkin heinäkuuta.
Eversti Jussi Sihvon komentama 10. divisioona oli hyökkäysvaiheen alussa asetettu kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen komentaman II armeijakunnan käyttöön. Päämaja antoi divisioonan irrottamista koskevan käskyn jo 25. heinäkuuta, mutta varsinainen alistaminen II AK:lle tapahtui vasta 4. elokuuta. Armeijakunnan vastuualueen vasempana rajana oli Pyhäjärvi ja oikeana rajana Vuoksi, kuitenkin niin että Enso kuului II AK:lle. II AK:n oikealla puolella oli kenraaliluutnantti Oeschin IV armeijakunta. II armeijakuntaan kuuluneen eversti Aarne Blickin komentaman 2. divisioonan vasempana rajana oli armeijakunnan vasen raja ja oikeana rajana Simpeleenjärven eteläpään tasa. Ryhmityksen keskellä oli eversti Niilo Hersalon komentama 15. divisioona, vasempana rajanaan Simpeleenjärven tasa ja oikeana rajanaan Ilmeen tasa. II AK:n oikeanpuoleisimpana yhtymänä oli eversti Aaro Pajarin komentama 18. divisioona, jonka vastuualue ulottui Ilmeen tasalta Imatran–Enson tasalle. Vaikka 10. divisioona oli II armeijakunnan alainen, sen käytöstä käski ylipäällikkö.
II armeijakunta aloitti 31. heinäkuuta kello 12.30 hyökkäyksen kolmen divisioonan voimin Hiitolan kautta kohti Laatokan rantaa. 10. divisioona oli osoitettu II AK:n reserviksi. 18. divisioonan tehtävänä oli vallata Ilmee, josta tuli eri käskyllä jatkaa hyökkäystä Inkilän suuntaan. Divisioonan tehtävänä oli sitoa oikealla sivustalla Enson suunnalla olleet vihollisjoukot. 15. divisioona eteni kohti Hiitolaa ja 2. divisioona kohti Laatokan rantaa
10. divisioona ja Jalkaväkirykmentti 1 keskitetään
II AK antoi 31. heinäkuuta Ruokolahdella ylipäällikön reservinä olleelle 10.D:lle käskyn siirtyä Rautjärven maastoon armeijakunnan reserviksi. Divisioonan oli ryhmityttävä alueelle niin, että se oli käytettävissä Rautjärvi–Ilmee suuntaan.
10. divisioonan komentaja eversti Jussi Sihvo ja rykmentin komentaja lähtivät Ruokolahdelta 31. heinäkuuta maastontiedusteluun. Eversti Maskula aloitti puhuttelun pataljooniensa komentajille 1. elokuuta aamulla kello yhdeksän, mutta joutui välillä käymään divisioonan esikunnassa. Puhuttelu jatkui kello 10.45 sisältäen siirtymiskäskyn pataljoonille. Käskyn pääpiirteinen sisältö oli seuraava:
”1. Rykmentti siirtyy Rautjärven eteläiseen maastoon
2. Liikkeellelähtö seuraavasti:
I P + Krh.K + Tyk.K kello 15.00
III P kello 15.30
II P kello 17.30
Esik.K:n Jääkärijoukkue, viestijoukkue ja pioneerijoukkue kello 14.30
Loput miehistä ja kuormasto + kolonna kello 19.30
Esikunta siirtyy illalla
Toimintasuunta ehkä Ilmeelle päin. Kuormastot komppanioittain. Marssi 50 min tauko 10 min jne. Kustakin yksiköstä 1 ups + 1 au majoitustiedusteluun.”
Rykmentin esikunta ryhmittyi 1. elokuuta kello 21 Rautjärven kirkolta noin kaksi kilometriä etelään sijainneen puron varteen. Rykmentti ryhmittyi 1.–2. elokuuta välisenä aikana Rautjärven eteläpuolelle pataljoonittain ja yksiköittäin oheisen kuvan mukaisesti.
10. divisioonan komentaja eversti Sihvo vieraili JR 1:n komentopaikalla 2. elokuuta kello 11. Sen jälkeen divisioonan komentaja ja rykmentin komentaja lähtivät yhdessä ottamaan yhteyttä 18.D:n komentajaan, eversti Pajariin.
II armeijakunnan divisioonat olivat onnistuneet murtamaan vihollisen puolustuksen rajan läheisyydessä. 18. Divisioonan joukot olivat vallanneet Ilmeen 4. elokuuta mennessä. Samaan aikaan oli oikealla alkanut 15. divisioonan hyökkäys edennyt 4. elokuuta mennessä Alakokkola–Uusikylä tasalle. 10. divisioonan liittäminen hyökkäykseen mahdollisti voimaryhmän muodostamisen Hiitolan eteläpuolelle, mistä sen liikettä jatkossa suunnattaisiin etelään, kun II AK:n Hiitolan suuntaan edenneet joukot kääntyisivät koilliseen Laatokan luoteispuolelle suljetun vihollisen tuhoamiseksi.
