LIITY KANNATUSJÄSENEKSI

Aksel Rolig

Uudella pääpuolustuslinjalla

20.09.1944 - 20.10.1944 - Taisteluvalmiudessa

Uuden pääpuolustuslinjan suunnittelu

Tulitauon synnyttyä ja myös tulitoiminnan lakattua pidettiin divisioonan esikunnassa tulevan toiminnan suunnitteluun liittyvä käskynanto rykmenttien komentajille 6. syyskuuta iltapäivällä. Tulevaan maastontiedusteluun liittyen JR 1 kokosi rykmentin esikuntapäällikön viransijaisena toimineen kapteeni Palatsin johtoon voimakkaan tiedusteluosaston. Kustakin pataljoonasta tuli nimetä aluksi kaksi upseeria, lisänä rykmentin viestiupseeri. Osastoon liitettiin lisäksi everstiluutnantti Heikkisen johtama divisioonan esikunnan lähettämä tiedusteluosasto, johon kuului neljä upseeria, 10 miestä ja kuorma-auto. Pataljoonien maastontiedusteluryhmien vanhemman upseerin tuli olla maastontiedusteluun kykenevä ja nuoremman mielellään konekivääriupseeri. Tuleva toiminta-alue selvisi, kun osaston käskettiin varata 1:100 000 karttalehdet Simola, Säkkijärvi, Hamina ja Taavetti sekä 1:50 000 lehdet Miehikkälä, Luumäki, Säkkijärvi ja Simola. Taisteluvalmiuden säilyttämiseksi mukaan otettavaksi käskettiin täysi kenttävarustus, yhden päivän kuivamuona, mutta ampumatarvikkeita kiväärimiehelle vain 15 ja konepistooleihin yksi täysi lipas. Osasto koottiin JR 58:n komentopaikan lähelle Lahtialaan 7. syyskuuta kello 09.00. JR 1:n komentaja kävi itsekin tutustumassa tulevaan toiminta-alueeseen 8. syyskuuta ja 10. syyskuuta. Tiedusteluosasto palasi 9. syyskuuta illalla. Viimeisimpänä tiedustelukohteena heillä oli ollut Miehikkälästä Pulsaan ulottuva osuus Salpa-linjasta.

Suunnitelma uuden pääpuolustuslinjan miehittämiseksi valmistui 11. syyskuuta. Linja kulki linjaa Suujärven länsiranta–Muurikkalan kylä–Tuorusjärven kaakkoiskärki–Hakalanjärven eteläkärki.  Pääpuolustuslinjaan jouduttiin tekemään tarkennuksena ”mottorinmutkamainen” koukkaus, jolla Lavosenpään länsi- ja eteläpuoliset hallitsevat maastonkohdat sisällytettiin pääpuolustuslinjaan. Kangastoinmäki ja Niittyinmäki jäivät kuitenkin pääpuolustuslinjan etupuolelle, joten Lempaalan maarintaman kaltaiset haastavat asetelmat (”Kyttäkukkula” ja ”Tolppakukkula”) olivat mahdollisia, mikäli vihollisuuksiin ajauduttaisiin uudelleen. Joukkojen ryhmittymisperiaatteet olivat kuitenkin muuttuneet Lempaalan ja Valkeasaaren ajoista. Pääpuolustuslinjan etupuolelle oli suunniteltu varsin voimakas ryhmitys, jota ei painopistesuunnassa voi pitää enää pelkkänä valvontalinjana tai taisteluetuvartioina.  Vasemmalle ryhmittyneen I pataljoonan osalta Salajärven eteläkärjen alueelle sekä lounaisrantaan oli ryhmitetty 1 ½ joukkuetta ja yksi panssarintorjuntatykki. Oikealla III pataljoonan lohkolla edessä oli ryhmittyneenä kolme joukkuetta ja kaksi panssarintorjuntatykkiä. Keskellä painopistesuunnassa II pataljoona oli ryhmittänyt eteen yhden komppanian, jota oli vahvennettu kahdella panssarintorjuntatykillä. Rykmentin puolustusryhmitys sijoittui Salpa-aseman kesäkuussa 1944 aloitetun Virolahti–Häkälänjärvi–Tyllinjärvi oikaisulinjan eteläisimpään osaan. Oikaisulinjalle oli rakennettu muun muassa pallokorsuja, joitain IV luokan majoituskorsuja sekä runsaasti kenttälinnoitteita. Myös II pataljoonan etummainen ryhmitys pystyi osin tukeutumaan Urpalanjoen mutkassa Lötsänmäen kaakkoispuolella sijainneisiin Salpa-aseman linnoitteisiin.  Vaikka suunnitelmasta ei näin ilmenekään, voidaan olettaa, että myös lohkon etummaisiin tukikohtiin oli suunniteltu ryhmitettävän konekivääriryhmiä, panssarinkauhuja ja panssarinyrkkejä.

Divisioona käski 11. syyskuuta rykmentin muodostaa valmisteluosaston, joka koostui kustakin pataljoonasta irrotettavista kolmesta joukkueesta, jotka siirrettiin toiminta-alueella autokuljetuksin. Rykmentin komentaja jatkoi tulevaan toiminta-alueeseen tutustumista 12. ja 14. syyskuuta.

Tilanne kiristyi 14. syyskuuta hetkellisesti, kun neuvostoliittolaiset olivat Viipurin Kivisillalla esittäneet jyrkän uhkavaatimuksen väittäen, että suomalainen sotilaskone oli pommittanut Kämärän asemaa. Eversti Savonjousi käski illalla rykmenttejään ryhtyä varovaisuustoimenpiteisiin. Mikäli vihollinen lähestyi, eikä noudattanut poistumiskäskyjä, se oli tuhottava. Divisioonan alueella ei kuitenkaan syntynyt välikohtauksia ja esimerkiksi neuvostoliittolaisten miinanraivaus vesialueella aivan suomalaisryhmityksen tuntumassa sujui rauhallisesti.

Moskovan rauhan rajan taakse

Suomen valtuuskunta välirauhanneuvotteluissa Moskovassa allekirjoitti sopimuksen 19. syyskuuta puolen päivän aikaan. Tieto tapahtuneesta saapui 10. divisioonaan 20. syyskuuta ja JR 1:n joukot vetäytyivät saamansa käskyn perusteella noin yhden kilometrin verran taaksepäin. Ryhmityksen eteen jäänyttä tyhjää tilaa kutsuttiin demarkaatiolinjaksi. Neuvostojoukot miehittivät suomalaisten poistuttua Hapenensaaren, Pukinsaaren sekä Turkinsaaren. Marssivalmistelut Moskovan rauhan rajalle siirtymistä varten oli aloitettu samana päivänä ja marssi aloitettiin 21. syyskuuta kello 02. Marssilepo vietettiin Tolppalan länsipuolella kello 09.30–12.00. Moskovan rauhan raja ylitettiin rykmentin kärjen osalta kello 15 ja varsin pian sen jälkeen majoituttiin. Lähipäivät kuluivat majoitusalueiden järjestelyjen parantamisessa ja komentajien tarkastuksissa. Syyskuun 25. päivänä divisioonan esikunnassa pidetyssä käskynjaossa annetut tehtävät peruutettiin seuraavana päivänä ja uudet tehtävät annettiin iltapäivän käskynjaossa. Rykmentti lähetti pataljoonittain kahden upseerin tiedusteluosaston everstiluutnantti Heikkisen johdolla Tyllinjärveltä pohjoiseen suuntautuvalle uudelle puolustuslinjalle. III pataljoona siirtyi uudelle alueelle 27. syyskuuta ja otti vastuulleen Salpa-linjan Miehikkälästä noin kymmenen kilometriä Haminan suuntaan sijoittuvan Vallanjärven itäpuolisella alueella koordinaattiristeyksen 6728 ja 372 länsi- ja lounaispuolella. Rykmentin esikuntapäällikkö jatkoi 28. syyskuuta tiedustelua Miehikkälässä, jonne oli suunniteltu esikunnan majoitus. Esikunta siirtyi Miehikkälään 29. syyskuuta aamupäivällä.

30. syyskuuta ja 1. lokakuuta välisenä yönä I pataljoonalle alistetusta osasto Bromanista karkasi oletettavasti rajan yli kaksi miestä. Jälkikoirien käytöstä huolimatta ei miehiä onnistuttu löytämään.

Rykmentti menetti ahkeran esikuntapäällikön viransijaisen, kun kapteeni Palatsi sai käskyn siirtyä pataljoonan komentajaksi alkaneessa Lapin sodassa. Palatsi lähti 1. lokakuuta kohti Oulua. Tavanomaisten tarkastusten ohella ei viikkoon tapahtunut merkittäviä tapahtumia. Lokakuun 8. päivänä järjestettiin mittava paraati Tyllin kylässä. Jalkaväkirykmentti 1:n ohella siihen osallistuivat Raskas patteristo 5, Raskas patteristo 25, Kevyt patteristo 13, KTR 9:n 1. patteristo, Erillinen pataljoona 20, 20. kranaatinheitinkomppania, 10. tykkikomppania, 32. tykkikomppania, 52. tykkikomppania, Erillinen panssarintorjuntaosasto, 10. divisioonan Jääkärikomppania ja 4. erillinen panssarintorjuntaosasto. Paraatiosastoa komensi everstiluutnantti Lyly. Paraatin vastaanotti V armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Antero Svensson. JR 1:n komentaja tarjosi paraatin jälkeen armeijakunnan ja divisioonan komentajille seurueineen korvikkeet.

Rauhan aikaan oltiin palaamassa myös siltäkin osin, että Jalkaväkirykmentti 1 luovutti 19. lokakuuta rajan vartiointivastuun Rajajääkäripataljoona 1:n 2. komppanialle. V armeijakunnalle alistettu rajajääkärikomppania vastasi rajavartioinnista koko rykmentin lohkolla. Sen pääpuolustuslinja kulki linjalla Vaalinmaa–Häkälänjärvi–Muurikkala–Kavalanjärvi–Suurijärven kaakkoiskärki–piste 51,8. Sama linja oli ollut rykmentin pääpuolustuslinjana syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Rajajääkärikomppanian puolustus järjestettiin kenttävartioihin perustuvaksi JR 1:n II pataljoonan laatimaan suunnitelman tukeutuen. Vaikka rajavartiointivastuuta ei rykmentillä enää ollut, sen vastuu puolustuslohkoistaan säilyi. 2., 5. ja 9. komppania kuitenkin vedettiin uuteen päävastarinta-asemaan. Muiden yksiköiden osalta siirtyminen uuteen paikkaan käskettäisiin myöhemmin. Rykmentin henkilöstöltä kiellettiin kokonaan liikkuminen rajalinjalta noin yhden kilometrin etäisyydelle ulottuvalla puolueettomalla vyöhykkeellä. Päävastarinta-aseman ja puolueettoman vyöhykkeen välisellä alueella sai liikkua vain virkatehtävissä.

Pääpuolustuslinjan sulutukset ja hävitteet

Rykmentin siirryttyä Muurikkalaan se sai 22. lokakuuta tietoonsa peitepiirrokseen merkityt Moskovan rauhan rajan, Rajavyöhykkeen takarajan sekä niiden väliin sijoittuvan, niin sanotun ”kielletyn vyöhykkeen” takarajan. Viimeksi mainittu raja sijoittui Moskovan rauhan rajan tuntumaan. Se seurasi pääosiltaan Moskovan rajan linjaa, ollen siitä noin 400 – 1 000 metrin etäisyydellä. Muurikkalan kaakkoispuolella kielletyn vyöhykkeen raja teki koukkauksen rajan suuntaan, jolloin Urpalanjoen ja rajalinjan välille sijoittuneet kolme korkeaa kukkulaa oli käytettävissä vapaammin puolustusvalmisteluihin.  JR 1 oli 10. divisioonan lohkolla vasemman puoleisena rykmenttinä. Divisioonan sivuraja kulki Salajärven poikki.

Pioneeripataljoona 26:n yksi pioneerikomppania rakensi Muurikkalan lohkon etumaaston miinoitteet. Sulutettavan alueen takarajaksi määritettiin Salpa-asema. Jalkaväkimiinoitteet rakennettiin puolueettoman vyöhykkeen osiin, joilla valvonta oli vaikeata. Miinoitteet tuli ympäröidä piikkilanka-aidalla ja omien joukkojen puoleinen reuna tuli merkitä varoitustauluilla. Hävitystyöt tuli tiedustella ja valmistella puolueettoman vyöhykkeen ja Salpa-aseman välisellä alueella, mutta tärkeimpiä kohteita koskien myös puolueettomalla alueella. Puolueettoman vyöhykkeen reunan ja Salpa-aseman välisen alueen panssari- sekä jalkaväkimiinoitteet tuli tiedustella sekä valmistella. Pioneerikomppanian tuli laatia sulutusten toimeenpanosuunnitelman ja olla valmiina toteuttamaan se käskyn saatuaan. Jalkaväkimiinakentät tuli rakentaa syviksi putki-, polku- ja rasiamiinakentiksi. Ensisijaisesti tuli käyttää putkimiinoja. Miinoitteet tuli rakentaa vähintään sadan metrin etäisyydelle metsään hakatusta rajalinjasta ja siten, ettei rakentamista olisi havaittua rajan takaa. Miinakentät tuli aidata metrin korkealla kolmilankaisella piikkilanka-aidalla. Aidassa käytettiin sekä paaluja että lankojen kiinnittämistä kasvaviin puihin. Paaluvälin tuli olla 2 ½ metriä. Omien joukkojen puoleinen reuna sekä jonkin matkaa myös sivuista tuli merkitä ”Miinoitettu alue”-kylteillä. Miinakenttien paikat päätti lohkon komentaja.

Jalkaväkimiinakentät tuli sijoittaa sellaisiin paikkoihin, missä vihollisen ryhmittyminen oli todennäköistä. Toinen rakentamispaikka oli etuvartioasemat, jossa miinakentät tuli suunnitella erillisten tukikohtien rintama- ja sivustasuojiksi. Miinakentät tuli tiedustella, rajat merkitä, alustava miinakenttäselostus laatia ja miinat varastoida paikasta riippuen joko lähimpään joukkoon tai pioneerikomppaniaan. Panssarimiinakentät Ravijoki–Virojoki–Taavetti tielinjan sekä Salpa-aseman väliseltä alueelta tuli tiedustella, valmistella, merkitä ja laatia alustava miinakenttäselostus. Miinat tuli varastoida Pioneeripataljoona 26:n esikuntaan tai 10. divisioonan pioneeritäydennyspaikkaan. Tielinjan itä- ja eteläpuoliselta alueelta panssarimiinoitteiden miinat tuli lähimpään joukkoon tai pioneerikomppaniaan.

Hävitteet tuli panostaa ja sytytysjärjestelmä rakentaa, mutta nallit tuli pitää irti panoksista. Hävitteiden toimeenpanokoulutus tuli antaa paikallisille vartiomiehille ja luovuttaa heille toimeenpanossa tarvittavat välineet. Ravijoki–Virojoki–Taavetti linjan itä- ja eteläpuoliset hävitteet tuli tiedustella, laatia hävitesuunnitelmat, valmistella kuhunkin kohteeseen sovitetut panokset ja rakentaa sytytysjärjestelmät, mutta varastoida ne sen jälkeen kohteen sijainnista riippuen pioneerikomppaniaan Pioneeripataljoona 26:n esikuntaan tai 10. divisioonan pioneeritäydennyspaikkaan.

Sulutuksia suunniteltaessa edellytettiin kiinteätä yhteistoimintaa lohkojen komentajien, tykistön ja divisioonan panssarintorjuntajoukkojen välillä. Kiireysjärjestyksessä ensimmäisenä pidettiin puolueettoman vyöhykkeen jalkaväkimiinoitteiden paikkojen määrittämistä ja rakentamista. Seuraavaksi listalla oli panssarimiinoitteiden suunnittelu ja valmistelu puolueettoman alueen reunalta pääpuolustuslinjaan sekä siitä eteenpäin tykistön tuliasemiin saakka. Kolmanneksi kiireisin kohde oli tärkeimpien hävitteiden valmistelu. Kun nämä tehtävät oli hoidettu, voitiin siirtyä jalkaväkimiinakenttien ja täydentävien panssarimiinoitusten sekä hävitteiden valmisteluun. Lohkojen sulutussuunnitelmat tuli hyväksyttää divisioonan pioneerikomentajalla majuri Klaus Koutsalla.

Lokakuun lopussa, Muurikkalan vaiheessa, tienhoitovastuu pääpuolustuslinjasta Miehikkälään kuului pataljoonien tehtäviin ja siitä taaemmas V armeijakunnan pioneerijoukoille tai Tie- ja vesirakennushallitukselle. Miehikkälästä etelään ja lounaaseen ulottuvaa tiestöä oli käsketty Tykistöryhmä Hankipohjan ja Erillinen Pataljoona 20:n vastuulle.

Pioneeripataljoona 26 luovutti 26. lokakuuta 10. divisioonan puolustuslohkon sulutussuunnitelmat JR 1:n pioneeriupseerille. Vastaanottoon liittyen rykmentin pioneerijoukkue tutustutettiin suunnitelmiin maastossa kiertämällä.

JR 1:lle luovutettiin marraskuun puolivälissä suuri määrä Salpa-aseman linnoitekarttoja, korsujen sekä erikoisrakenteiden käyttöohjeita ja kenttätyökarttojen sinikopioita.

Tulevat päivät kuluivat huollon, tarkistusten ja puhuttelujen merkeissä. Rykmentti sai 26. lokakuuta käskyn siirtyä kokonaisuudessaan Salpa-aseman taakse lokakuun 28. päivän kuluessa. Siirtyminen aloitettiin edellisenä päivänä. I pataljoona marssi Ravijoelle, II pataljoona Kalliokoskelle ja III pataljoona Säkäjärvelle. Pataljoonat ja rykmentin tukiyksiköt olivat ehtineet uusille alueilleen kello 16 mennessä. Rykmentin esikunnan komento-osat siirtyivät Ravijoen Valkjärvellä sijaitsevaan parakkikylään 28. lokakuuta. Huolto-osat jäivät edelleen Miehikkälään. 3. konekiväärikomppania oli ryhmittyneenä Muurikkalaan ja teki kenttävarustelutöitä, kuten muukin rykmentti, kunnes Liittoutuneiden valvontakomission määräyksestä ne jouduttiin keskeyttämään.

Kenttäarmeijan johtosuhteet muuttuivat V armeijakunnassa 14. marraskuuta. Myös JR 1:n alistus 10. divisioonalle purettiin ja se siirtyi suoraan armeijakunnan johtoon.

Liittoutuneiden valvontakomissio teki tarkastusmatkan JR 1:n alueelle 19. marraskuuta kello 10.15–12.20 välisenä aikana. Tarkastajien saapumisesta ilmoitettiin jo edellisenä iltana. He saapuivat tuntia myöhemmin, kuin mitä oli ilmoitettu. tarkastajien vanhimpana toimi neuvostoliittolainen eversti Satsenko, brittiläinen eversti James Magill ja nimeltään tuntemattomaksi jäänyt neuvostoliittolainen everstiluutnantti. Osaston mukana seurasi suomalaisten puolesta yhteysupseeriksi asetettu majuri Utela sekä autonkuljettajana toiminut alikersantti. Satsenkon kysymykset kohdistuivat muun muassa rykmentin kotiuttamisen järjestelyihin, miehistövahvuuksiin, rykmentin esikunnan kokoonpanoon, panssarintorjunta-aseiden kaliipereihin, rykmentin viestiosaston vahvuuteen ja rykmentin sijoituspaikkaan jatkossa. Osastolle tarjoiltiin yksinkertainen kenttälounas. Vierailusta jäi JR 1:lle hyvin asiallinen kuva. Tarkastajien asenne ei ollut mitenkään tunkeileva tai epäilevä. Ruokailun aikana keskustelu jatkui hyvässä hengessä. Eversti Magill ja neuvosto-everstiluutnantti pystyivät keskustelemaan suomeksi. Pöytäkeskustelu oli ajoittain luonteeltaan jopa leikkisä.

JR 1 sai 21. marraskuuta käskyn ottaa viipymättä JR 13:lta vastaan Salpa-linjan vartiointi- ja hoitotehtävän noin 100-miehisellä osastolla välillä Valkjärvi–Kivijärvi. Samassa käskyssä rykmentti sai myös toisen JR 13:n vastuulla aiemmin olleen tehtävän, Vainikkalan asemalla toimineen vankien luovutus- ja vastaanottoelimen työkomennuskunnan asettamisen.