Kohti Räisälää
10. divisioona kohtasi aiemmin tuntemattoman ja odottamattoman aktiivisen vihollisyhtymän. 10.DE:n saamien tietojen mukaan divisioonaa vastassa ollut vihollisen 265. divisioona oli saanut käskyn ryhmittyä puolustukseen Ihaksela–Miinajoki tasalle. Vihollisdivisioona aloitti yllättäen 14. elokuuta hyökkäyksen Räisälän suunnasta kohti Hytinlahtea. Se pysäytti Taisteluosasto Särmän. Hyökkäys onnistuttiin torjumaan ja vihollinen työnnettiin Ala-Korpelan eteläpuolisen vesistön–karttasanan Unnonkoski U-kirjaimen luoteispuolella virtaavan puron–Unnonkosken tasalle. 265.D:n lyömiseen osallistui myös JR 43, joka oli siirretty Kaukolan eteläpuolelle.
JR 1, poislukien II pataljoona, päätettiin irrottaa heti kun 15. divisioona oli ottanut vastaan siltä hyökkäystehtävän. Rykmentti koottiin marssia varten kohti Kaukolan itäpuolista maastoa. Rykmentin tuli majoittua ja varmistaa Tervolan ja Suotniemen suuntiin sekä valmistautua toimimaan todennäköisimmin Matikkalan ja Näpinlahden kautta Räisälän suuntiin. Yksi komppania III pataljoonasta tultaisiin siirtämään autokuljetuksilla 15. elokuuta aamupäivällä Matikkalan pohjoispuolelle tehtävänään ottaa vastaan Matikkala JR 4:lta sekä varmistaa Räisälän ja Kaukolan sillat. II pataljoona jäi sen hetkiseen sijoituspaikkaansa. Samalla käskyllä lopetettiin Taisteluosasto Särmän toiminta sen luovutettua tehtävänsä Taisteluosasto Vänttiselle.
III P:lle alistettiin moottoroitu panssarintorjuntatykkijoukkue ja kaksi tulenjohtajaa 16. elokuuta iltapäivällä. Panssarintorjuntatykkijoukkue ja aiemmin alistettu pioneerijoukkue otettiin III P:lta pois illalla kello 22.00.
10. divisioonan hyökkäys kohti Räisälää jatkui. Joukot päädyttiin illalla 16. elokuuta annetussa käskyssä ryhmittämään uudelleen niin, että vasemmalla hyökkäsi Taisteluosasto Kääriäinen, keskellä Taisteluosasto Vänttinen ja oikealla Taisteluosasto Maskula. Kevyt Osasto 12:a käytettiin vasemman sivustan suojaamiseen. Taisteluosasto Maskulan joukot koostuivat JR 1:stä, Pioneeripataljoona 26:n 2. pioneerikomppaniasta ja 32. tykkikomppanian yhdestä tykkijoukkueesta. Taisteluosaston tuli hyökätä pääosillaan tien Siirlahti–Räisälä suunnassa ja sitoa osillaan vihollista tien Matikkala (pohjoisempi Matikkala-karttasanoista)–Pihlajakorpi suunnassa. Divisioonan komentaja edellytti, että taisteluosaston taisteluosat siirtyvät maastoitse Näpinlahden–Kökkölän kautta kiertäen. Kun taisteluosasto oli vallannut Räisälän, sen tuli ottaa yhteys Jalkaväkirykmentti 4:een Helisevän–Nasarlahden kannaksella ja valmistautua jatkamaan hyökkäystä Lähdekorvan suuntaan. Maskulalle alistetun pioneerikomppanian ensisijaisena tehtävinä olivat ansoitusten ja miinoitusten raivaamiset. Komppanian oli lisäksi selvitettävä ylimenomahdollisuudet Matikkalan kaakkoispuolisella Karvassalmella, erityisesti salmen ylittävän sillan tilanne, sekä Killatsun sahan tienoilla Näpinlahden ja Kökkölän välillä, mikäli kyseistä tietä aiottiin käyttää.
Eversti Maskula päätti toteuttaa tehtävänsä niin, että III pataljoona suunnataan Räisälään etelän kautta ja II pataljoona suoraan lännestä. Hyökkäyksen oikea sivusta suojattaisiin III pataljoonan ja I pataljoonan toimenpitein.
Haupitsipatterin kaappaus
II pataljoona oli suunnattu hyökkäykseen Siirlahti–Näpinlahti–Räisälä tien tuntumassa. Pataljoona oli saanut tuekseen rykmentin 47 millimetrin panssarintorjuntakanuunoilla varustetun joukkueen. Pataljoonan hyökkäys alkoi 16. elokuuta kello 10.48. Pataljoona oli joutunut taisteluun Näpinlahden alueella. Vihollinen kuitenkin vetäytyi Näpinlahdesta kirkonkylään peläten joutuvansa saarroksiin, koska taistelujen äänet olivat voimistuneet sekä pohjoisessa että etelässä. Iltapäivällä kello 15 Maskula antoi käskyn Mäntylälle, että III pataljoonan tehtävä hyökkäystä jatkettaessa on siirtyä II pataljoonan ohitse kohti Räisälää ja tehdä maastokoukkaus etelän kautta. III pataljoonaa oli vahvennettu 16. elokuuta kuluessa moottoroidulla panssarintorjuntatykkijoukkueella. II pataljoona yöpyi Matikkala–Näpinlahti–Kökkölä alueella. II pataljoonan hyökkäys jatkui 17. elokuuta aamulla kello yhdeksän. Böhler-tykkijoukkueen sijaan pataljoonan vahvennuksena oli nyt yksi 37 ja yksi 45 millimetrin tykkijoukkue. II P oli taistelukosketuksessa koko päivän ja kärsi päivän kuluessa kaatuneina yhden upseerin ja kolmen miehen tappiot. Haavoittuneita oli kolme upseeria, kolme aliupseeria ja peräti 23 miestä. Vain yhdelle päivälle ajoittuneet 33 miehen tappiot olivat raskaimmat siihen mennessä.
Näpinlahdessa yöpyneen III pataljoonan tehtävänä oli edetä 17. elokuuta aamulla aloitetussa hyökkäyksessä II pataljoonan takana. Marssi Näpinlahdesta hyökkäysvalmiusasemiin Niskajärven kaakkoispuolelle alkoi kello kuusi aamulla, perillä oltiin aamuyhdeksältä. Pataljoonan kärjessä eteni 9. komppania, jolle oli jo aiemmin alistettu yksi konekiväärijoukkue. Pataljoonan komentajan pidettyä viimeisen käskynjaon ja 9. komppanian saatua lisäalistuksina kaksi panssarintorjuntatykkiä, pataljoonan kranaatinheitinjoukkueen sekä tykistön tulenjohtajan, käynnistyi hyökkäys. 7. komppania suunnattiin Sairala–Räisälä tien suunnassa luoteeseen varmistamaan Matikkalan suuntaan. 9. komppanian tehtävänä oli edetä Räisälän eteläpuoliselle Ristiniitylle. 8. komppanian tuli seurata perässä. Kärki lähti liikkeelle eteläisemmän Matikkala-karttasanan viimeisen a-kirjaimen pohjoispuolisen tienristeyksen alueelta kello 09.40. Liike suunnattiin Sairala–Räisälä tien eteläpuolelle kohti Ristiniittyä. Komppania sai viholliskosketuksen kello 11.30 Pihlajakivi–Lieksuo tasan itäpuolella (1:20 000 kartalta). Panssarintorjuntatykit ja konekiväärit vietiin tuliasemiin metsäsaarekkeisiin peltoaukean reunaan ja hyökkäys ammuttiin uudelleen liikkeelle.
9. komppanian hyökkäys eteni ripeästi ja yllätti vihollisen tykkipatterin tuliasemat. Komppania valtasi kolme 122 millimetrin haupitsia, kolme vetotraktoria, kolme kuormavaunua, kaksi moottoripyörää, kenttäkeittiön, kuusi hevosta sekä runsaasti viestivälineitä ja muuta materiaalia. Lamminkorven purolinjan länsipuolinen maasto saavutettiin kello 12.40. Purolinjan pohjoispuolella yllätettiin noin 40 hevosta ajomiehineen. Tykkipatterin ajomiehet karkasivat metsään, mutta hevoset jäivät sotasaaliiksi. Kymmenen minuuttia myöhemmin asetettiin tien mutkaan noin 500 metriä Lieksuon eteläpuolelle varmistusosasto. Torjuntavalmis konekivääripuolijoukkueella vahvistettu kiväärijoukkue olikin tarpeen, koska hieman ennen kello yhtä alkoi vihollisen vastaisku etelästä. Tykkipatterin kaluston menetys oli ollut viholliselle kova menetys, mutta kiivas vastahyökkäys tuli torjutuksi eikä takaisinkaappaus onnistunut.
”Matikkalan juttu”
Taisteluosasto Maskulan I pataljoona oli ollut reservissä ja levossa Kaukolan kansakoulun lähistöllä. Pataljoona oli siirretty autokuljetuksilla varmistukseen Ahvenistonjärven ja Tietävänjärven väliselle kannakselle. Yksi komppania oli irrotettu rykmentin reserviksi. Tässä tehtävässä ollut 2. komppania alistettiin II pataljoonalle 17. elokuuta kello 13.30. Konekiväärijoukkueella vahvennettu 1. komppania oli ottanut rintamavastuun 4. komppanialta Sairala–Räisälä tien suunnassa Sairalan eteläpuolella 17. elokuuta kello viisi aamulla. II P oli ottanut rintamavastuun Kevyt Osasto 12:lta Siirlahdessa. Pataljoonan komentaja antoi illalla 17. elokuuta käskyn hyökkäyksestä tien suunnassa kaakkoon kohti Räisälää ja ottaa yhteys pohjoisen suuntaan varmistavaan 7. komppaniaan. muiden pataljoonien pääosien tuli seurata kärjessä etenevää II P:aa. Hyökkäys eteni Näpinlahden kautta kohti Kökkölää ja Sairala–Räisälä tie saatiin katkaistua. Vahvennettu III P suunnattiin maaston kautta tehtävään koukkaukseen Räisälän eteläpuolelle.
Rykmentin hyökkäyksen oikean sivustaa varmistava 1.K sai tehtävän puhdistaa vähäisiksi oletetut vihollisjoukot Sairala–Räisälä tien suunnasta. Komppania hyökkäsi 18. elokuuta aamuyöllä kahdella joukkueellaan pohjoisemman Matikkalan suunnassa kaakkoon. Karvassalmen itäpuolisten aukeiden reunaan edettyään 1.K:n joukot sai vastaansa kiivasta vihollistulitusta. Myös uusi hyökkäysyritys aamukuudelta tyrehtyi vihollistuleen. Yksi mies oli kaatunut ja seitsemän haavoittunut. Hieman myöhemmin konekiväärijoukkueesta haavoittui kaksi miestä. Luutnantti Zilliacus esitti pataljoonan komentajalle, että saman tien varressa etelämpänä ollut 7. komppania suunnattaisiin vihollisen selkään, koska vihollisen huomio tuntui olevan täysin kiinnittyneenä 1.K:n suuntaan. Tässä vaiheessa rykmentin esikunta alkoi puuttua pataljoonien alajohtoportaiden toimintaan. Esikunta käski I pataljoonan esikunnan kautta, että 1.K:n on kokonaisuudessaan hyökättävä aukeiden yli ja että 7. komppania hyökkäisi samanaikaisesti Pasniemen ja Hovisaaren kohdalla Helisevän (järvi) yli. H-hetki käskettiin kello 16:ksi. Kello 15.15 pataljoonan komentaja sai rykmentin esikunnasta käskyn käyttää myös luutnantti Ruokolahden 3. komppaniaa Matikkalan suuntaan ja ottaa johtoonsa kaikki nämä kolme vahvennettua komppaniaa ja hoitaa ”Matikkalan juttu”. Kun työ oli tehty, tuli yksiköt siirtää aiemmin käskettyyn maastonkohtaan. Lisäaikaa ”jutun” hoitamiseen kuitenkin annettiin. Tehtävä oli täytettävä 18. elokuuta kuluessa. Hyvin pian saatiin myös valmistautumistehtävä seuraavaa päivää varten. Marssivalmiina tuli olla 19. elokuuta kello viisi aamulla.
7. komppania siirtyi veneitä käyttäen vihollisen selustaan, ilmoitti kello 16.30 ylittäneensä vesistön ja aloittavansa hyökkäyksen kello 18. Pataljoonan komentaja siirtyi kello 17.30 1.K:n alueelle johtamaan kolmen yksikön kolmesta suunnasta tehtävää hyökkäystä. Ensimmäinen yritys puoli kahdeksan tienoilla epäonnistui kranaatinheittimistön tulituen epäonnistumisen vuoksi. Uusi yritys tehtiin iltakymmeneltä. Kranaatinheittimistön peräti kymmenen minuutin tulivalmistelu onnistui ja hyökkäys eteni hyvin. 7. komppanian päällikkö luutnantti Karhemaa oli jakanut komppaniansa kahteen osaan, toista osaa hän oli johtanut itse ja toista vänrikki Vainio. Molemmissa osastoissa oli ollut kaksi joukkuetta. Karhemaa oli johtanut hyökkäystä. 7. komppanian hyökkäys tapahtui siten, että Karhemaan osasto oli iskenyt vihollisryhmitykseen pohjoisesta ja Vainion osasto idästä. Hyökkäys oli edennyt tukikohta tukikohdalta, kunnes oli päättynyt vihollisen antautumiseen. 7. komppania kärsi neljän kaatuneen ja 19 haavoittuneen tappiot. 1. komppania menetti yhden kaatuneena ja 7 haavoittuneena. 3. komppania sai tiedon tehtävästään ”Matikkalan jutun” ratkaisussa vasta ennen puolta yötä, siirrettiin alueelle autokuljetuksin, muttei käytännössä osallistunut enää taistelutoimintaan.
Maasto oli puhdistettu vihollisesta 19. elokuuta kello 07.30 mennessä. Sotasaalis oli runsas. Alueelta koottiin parikymmentä hevosta, kolme kenttäkeitintä, kolme panssarintorjuntatykkiä ajoneuvoineen, joihin 400 kranaattia, kaksi konekivääriä, 12 pikakivääriä, yli 20 puoliautomaattikivääriä, kolme 50 millimetrin kranaatinheitintä, joihin 80 kranaattia, 80 kivääriä ja 3 000 kiväärin patruunaa. Vankeja saatiin 86. Vihollisen kaatuneita löytyi maastosta 80. Vahvennettu I pataljoona oli onnistunut tuhoamaan vihollisen vahvennetun komppanian. Työn olivat käytännössä tehneet 1. komppania ja 7. komppania. ”Matikkalan juttu” oli hoidettu.
Räisälän valtaaminen
III pataljoonan eteneminen 17. elokuuta puoleen päivän jälkeen lännestä maastoitse Räisälän–Oravankydön tielle oli tärkeä tehtävä. Hyökkäyksellä katkaistiin vihollisen pakenemistie Räisälästä etelään, suojattiin rykmentin pääosien hyökkäystä ja varmistettiin eteläinen sivusta. Pataljoonan hyökkäystä piti myös jatkaa Räisälän kirkonkylää kohti.
9. komppania jatkoi hyökkäystä kohti Räisälää 17. elokuuta kello 17.00. 8. komppania varmisti etelän suunnan. Edetessään 9. K saapui alueelle, missä oli korsuja, varastoja, kaksi moottoripyörää ja karttoja täynnä ollut ajoneuvo. Vihollista ei alueella näkynyt. Vihollisen painostus etelästä oli koko iltapäivän ajan ollut erittäin voimakasta ja 8. komppaniaa tuettiin ampumalla useita tykistötorjuntoja ja vastavalmisteluja. 9. komppanian päällikkö luutnantti Saure haavoittui kello 18.40 ja komppanian hyökkäyksen johtoon asettui vänrikki Pohjanheimo. Räisälän urheilukentän länsipuoleinen kukkula saavutettiin kello 19 ja saatiin yhteys II pataljoonaan. Sinne eteneminen kuitenkin pysäytettiin, koska II pataljoona oli saanut Räisälän valtaamisen tehtäväkseen.
III pataljoona sai kello 20 hyökkäystehtävän myös etelän suuntaan. Siellä suojannutta 8. komppaniaa käytettiin kello 20.40 alkaneen kranaatinheittimistön tulivalmistelun jälkeiseen hyökkäykseen. Hyökkäyslähtölinjana oli Lieksuon eteläpuolinen tienmutka. Komppania eteni ja valtasi noin 500 metrin päässä olleen kukkulan. Komppania jatkoi aamulla hyökkäystä etelään. Tulivalmistelu alkoi kello 06.15 ja H-hetki oli kello 06.30. Tavoitteena olleen Helisevänjärven ja Nasarlahden välisen kannaksen komppania valtasi kello 08.40. JR 1 ja JR 4 olivat saaneet toisiinsa yhteyden. 8. komppania ryhmitettiin Nasarlahden koillispuolelle varmistamaan kaakon suuntaan. III pataljoonan pääosat marssivat 18. elokuuta iltapäivän–illan kuluessa Tiuri–Vuoksi–Pitkäjärvi alueelle ja ryhmittyivät puolustukseen. Käsky tulevasta etenemisestä saatiin puoliltaöin.
Everstiluutnantti Vänttisen jalkaväkirykmentti 43 oli vallannut Timoskalan 15.–16. elokuuta. Vänttinen suuntasi yhden pataljoonan tien suunnassa etelään kohti Räisälää. Vihollinen oli pysäyttänyt pataljoonan hyökkäyksen kirkonkylän pohjoispuolella eikä pataljoona päässyt etenemään. Tämän jälkeen oli Vänttinen suunnannut kaksi irti olevaa pataljoonaansa Tietävänjärven–Ahvenistonjärven kannakselle avaamaan tieyhteyttä Näpinlahdesta Räisälään.
Eversti Kääriäisen Jalkaväkirykmentti 2 eteni 17. elokuuta Unnonkoskelta etelään ja kääntyi ennen Kivipeltoa länteen kohti Räisälää. Rykmentin kolmas pataljoona oli lyönyt iltaan mennessä vihollisen Ivaskan alueella ja edennyt vesistölinjalle. Toinen pataljoona oli hyökännyt Särkisalon suuntaan ja ensimmäinen pataljoona Konnitsan joelle katkaisten Tiurin eteläpuolella Räisälän–Humalaisen välisen tien.
Räisälää puolustanut vihollinen oli 16. elokuuta iltaan mennessä ymmärtänyt joutuvansa saarroksiin. Vihollinen oli aloittanut vetäytymisen kirkonkylästä 17. ja 18. elokuuta välisenä yönä.
II pataljoonan hyökkäys pysähtyi 17. elokuuta illalla Romumäellä noin 500 metriä Räisälästä länteen. Aamun koittaessa pataljoonalle alistettu 2. komppania kiersi etelän kautta Ristiniityn reunoja Romumäen selustaan. Samaan aikaan 4. komppania pääsi etenemään kirkonkylään vievän tien eteläpuolella. Puolustajan tulitus oli voimakasta, mutta 4. komppania sai murron aikaan puolustusasemassa. II P tunkeutui 18. elokuuta aamun tykistön tulivalmistelun jälkeen Räisälään eri suunnista. JR 1:n joukot jatkoivat vihollisen takaa-ajoa koko päivänä ajan.
